Skip to content
Home » Heinäkasan syleilyssä

Heinäkasan syleilyssä

Never stop the madness, ja kohta vedetään taas! MH3-ähkystä on hädin tuskin selvitty, ja uutta puskee. Tällä kertaa IP-onnenpyörä osuu rosvosektorille ja matkakohteena on erilaisten hyväntekijöiden tähdittämä Assassin’s Creedin maailma. Bloomburrowin prelluihinkin on enää kolme viikkoa…

Se tavallinen disclaimer: tässä artikkelissa on tarkoitus katsoa kortteja, jotka omasta mielestäni ovat jollain lailla mielenkiintoisia European Highlanderin kannalta.

Mekaniikat

Uusia mekaniikkoja on tasan yksi: Freerunning (esim. Eagle Vision). Se on lyhykäisyydessään joistain korteista löytyvä alternative cost, jolla spellin saa pelattua mikäli castaaja on sillä vuorolla tehnyt combat damagea assassin-tyypin kretulla tai commanderilla – hyvin samankaltainen kuin prowl (esim. Noggin Whack). Monesta kretutyypistä löytyy satunnaisia osumia eri efekteihin; oho, Springheart Nantuko onkin insect, joten kerran vuosisadassa Grist, the Hunger Tide plussa prokkaakin siitä. Assassin ei ole tällainen, ja edes vähän formaatissa peliä näkevät assassinit ovat Murderous Redcap, Queen Marchesa, ja Ravenloft Adventurer. Tästä syystä freerunning on meille pitkälti flavor textiä.

Palaavista “mekaniikoista” oleellisin lienee “historic” (esim. Basim Ibn Ishaq), jolla kollektiivisesti tarkoitetaan legendaryja, artifacteja, ja sagoja.

Kortit

Senu, Keen-Eyed Protector

Senu, Keen-Eyed Protector tuo mieleen vanhat white weenie -ajat, jolloin suunnilleen kaikki kahden powerin ja manan evaasioukot olivat pelattavia aina Soltari Trooperia ja Mistral Chargeria myöten. Senussa on paljon enemmän tekstiä. Formaatti pohjaa nykyään sen verran paljon rehelliseen combatiin, että vigilance on yllättävän vahva keyword. Aktivoitu ability ei ole kovin voimakas, mutta antaa kortille lisätekstiä esimerkiksi poiston tai miksei vaikka block-sacin kohdalla. Exilestä kutsuminen tarjoaa mielenkiintoisia käyttökohteita esimerkiksi Solituden kautta, vaikka jääneekin todellisuudessa lähinnä kuriositeetiksi. Karakas-psykoosistani huolimatta kahden manan tehokas beateri joka tarjoaa lisäutilityä vaikuttaa mielenkiintoiselta työkalulta.

Loyal Inventor

Loyal Inventor tutoroi artifacteja, joka on aina mielenkiintoista. Se ei tee sitä kovin hyvin, sillä tutorointi käteen tuskin tulee koskaan tapahtumaan. Enlightened Tutorin kytkeminen 2/3 vigityyppiin on kuitenkin kiehtova konsepti. Vastaavista korteista Trinket Mage on varmastikin nykyään pelatuin, Tribute Mage työkalu vahvasti Thopter Foundryyn pohjaavissa dekeissä, Trophy Mage jatkuvasti parempi Simulacrum Synthesizerin ansiosta, ja Treasure Mage listan pohjalla rajoittuneiden käyttökohteidensa vuoksi. Loyal Inventor tekee samaa juttua osittain paremmin ja osittain huonommin, mutta on creaturena huomattavasti parempi body. Etenkin Mystic Forgeen pohjaavissa pakoissa tämä vaikuttaa hyvin käyttökelpoiselta tutorilta.

Crystal Skull, Isu Spyglass

Crystal Skull, Isu Spyglass on mainitun Mystic Forgen ja Future Sightin lemmenlapsi. Manakiviominaisuus on ihan kiva, mutta neljän manan manakivi on todella huono floor. Uskon Mystic Forgen olevan parempi kortti useimmissa pakoissa, enkä ole vakuuttunut mahtuvatko molemmat useimpiin listoihin. Lisäbonuksena Crystal Skull castaa iloisesti Urza, Lord High Artificierit, Emry, Lurker of the Lochit, ja Akal Pakal, First Among Equalsit. Samoin Urza’s Sagan ja vaikkapa Karakasin pelaaminen pakan päältä onnistuu hienosti.

Become Anonymous

Become Anonymousilla on paljon käyttökohteita. Se voi jollain tavalla suojella tärkeää kretua, tehdä irrelevantista bodysta kuten manatontusta 2/2:n, ja tuottaa vähintään 4/4:n edestä lisää statteja pöydälle, tuottaen silloin tällöin hauskan “kombon” esimerkiksi Uro, Titan of Nature’s Wrathin kanssa. Neljä manaa on paljon, ja yleisin moodi on luultavasti juuri tuoda 4-5:n powerin edestä lisää tavaraa pöytään. En suoraan näe kortille mitään selvää kotia, mutta Become Anonymous on erikoinen efekti, jollaista ei kovin usein nähdä. Jo ihan sen (ja siistin artin) ansiosta toivon korttia näkyvän formaatissa.

Desynchronization

Desynchronization tuo mieleen Engulf the Shoren kaltaiset puoli-Upheavalit. Brewasin muutama vuosi sitten monosinistä controlia. Ymmärrettävä kompastuskivi värille on poisto, johtaen hyvin kyseenalaisiin valintoihin aina Imprisoned in the Moonia ja Bind the Monsteria myöten juuri Engulf the Shoreen ja Evacuationiin. Desynchronization todennäköisesti menisi siihen pakkaan. Jos “huono dekki jota harkitsin jalostavani” on paras koti kortille, kortti todennäköisesti ei ole kovin hyvä. “Each nonland permanent” tosin houkuttelee ajatuksena, sillä efekti on parhaimmillaan voimakas neljän manan instantina tällaisten korttien mehu on juuri symmetrian rikkomisessa.

Restart Sequence

Restart Sequence on parempi Zombify. Siitä ei ole kovin paljoa kerrottavaa. Zombify on nähnyt peliä eräissä reanimator-pakoissa tämän vuosikymmenen puolella, vaikka sekin slotti saattaa olla Gifts Ungivenin unbannin myötä Unburial Ritesilla. Zombify ei ole poistunut omasta kansiostani hetkeen, enkä näe ripustavani Restart Sequencea sen vierelle. Kuten mainitsin mekaniikkaosiossa, freerunning ei ole formaatissa juuri muuta kuin flavor textiä. Siltikin, jos pakastasi vielä löytyy Zombify, ei ole mitään syytä olla vaihtamatta sitä tähän. Ehkä vielä joskus otat vastustajan Queen Marchesan Reanimatella ja castaat tämän freerunningista. Siinä moraalista voittoa kerrassaan!

Ezio Auditore da Firenze

Ezio Auditore da Firenze on huonoimmillaan kahden manan 3/2 evaasiolla, eli hyvä beateri. Dauthi Voidwalker on suurimmassa osassa pelejä suunnilleen sama creature. Ezio uhkaa hyvin kirjaimellisesti lopettaa pelin tietyssä määrässä vuoroja. WUBRG ei ole helppo costi useille pakoille, mutta ihan monomustassakin on joskus nähty Golos, Tireless Pilgrimin ja Cascading Cataractsin “kombo”. En pelaisi tätä korttia tuon triggerin vuoksi, vaikka sillä voittaminen onkin achievementin arvoinen suoritus. Silti, kuten sanottua, pohjalla oleva creature on itsessään hyvä ja bonustriggeri aiheuttaa varmasti vastustajassa pienen stressinpoikasen.

Kassandra, Eagle Bearer
The Spear of Leonidas

Kassandra, Eagle Bearer ja kumppanina toimiva The Spear of Leonidas ovat varsin pehmeitä lisäyksiä tälle listalle, mutta sillä olen pelannut useampaakin Boros Equipment -tulkintaa vastaan, kuvittelen tämän parivaljakon olevan useamman pelaajan kiikareissa. Kassandra on 2/2:na heikko kolmen manan creature, hastella tai ilman. ETB-triggerin vahvuus on luonnollisesti siinä, että Spear hyppää suoraan kentälle mistä tahansa järjellisestä zonesta, eli kolmella manalla saa boardille yllättävän paljon relevanttia kamaa. Spear itsessään noudattaa Sword of Fire and Ice -syklin statteja eli kolmella tiskiin ja kahdella päälle, mutta toisin kuin Swordeissa, triggeri tapahtuu jo hyökätessä. Equipmentina se ei ole erityisen pushattu, mutta double strike tekee mistä tahansa kretusta relevantin, rekursoituva 3/2 on kiva optio, ja viimeinen moodi on parhaimmillaan suoraan “draw two” tyhjällä kädellä. Kassandran toinen triggeri vääntää Spearin double strikesta vielä hieman lisämehua, sillä kumpikin tinttaisu tuottaa kortin. Parhaassa joulumaassa viidellä manalla saat tyhjään kenttään esimerkiksi haste-2/2:n kohtalaisella equipmentilla, 3/2:n, ja kortin.

Hunter's Bow

Hunter’s Bow on tämän setin bite, aivan kuin Horrific Assault viimeksi ja Hard-Hitting Question ennen sitä. Syy Hunter’s Bowin maininnalle on sama: Medium Green ja sen sortin lihapakat kaipaavat lisää jonkunlaista poistoa, mutta nauttivat myös lentureiden hanskaamisesta (esimerkiksi reachilla), sekä kalliiden ja laadukkaiden kretujensa suojelemisesta (esimerkiksi wardilla). Hunter’s Bow siis tarjoaa suunnilleen kaikkea mitä pakka haluaa paikatakseen heikkouksiaan huokeaan hintaan. Poisto on valitettavasti sidottu ETB-efektiin, eli sen uudelleenkäyttö pakassa ei ole realistista. Equippi itsessään tapahtuu halpaan yhden manan hintaan, joten vaikka alkuperäinen creature ammuttaisikin pois neljän manan Doom Bladella, saa Bowin seuraavalle lihalle kiinni helposti tarjoamaan samoja relevantteja keywordeja.

Yhteenveto

Kuten olemme esimerkiksi Falloutin ja Dr. Who’n kohdalla jo tottuneet, Assassin’s Creed on heikko setti. Olen asiaan kokonaisuudessaan tyytyväinen, sillä moninpeliin suunnatut setit voivat tunnetusti tuoda mukanaan enemmän ongelmia kuin mahdollisuuksia. En usko oikeassa maailmassa törmääväni ikinä yhteenkään näistä korteista, mutta mikäli toisin käy, ne vaikuttavat voimatasoltaan huonoilta reiluilta eivätkä look & feeliltään poikkea perus-Magicista liialti.

Kommentit

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.