Skip to content
Home » Ydintalven jälkeläiset

Ydintalven jälkeläiset

The Walking Dead, Stanger Things, Arcane, Street Fighter, Fortnite, Warhammer 40k, Transformers, Dungeons & Dragons, The Lord of the Rings, Doctor Who, Evil Dead, The Princess Bride, Jurassic Park, Tomb Raider, Cluedo, Fallout, Assassin’s Creed, Final Fantasy, Marvel.

Magicin Universes Beyond -lista on yhtä pitkä kuin se on värikäs. Edellinen brändin Commander-tuote eli Doctor Who oli yksi viime aikojen heikoiten menestyneistä Magic-seteistä. Sen jälkeiseen laskeumaan osuu Fallout, joka on itselleni IP:nä lähes yhtä vieras.

Kuten aiemmin, selaan setistä pintapuolisesti kiinnostavat uudet kortit highlanderin vinkkelistä.

Mekaniikat

Radiation

Merkittävin uusi mekaniikka on radiation, johon liittyy rad counterit. Äkkiseltään ajattelisin rad counterien olevan itselle liian pieni hyöty liian isolla costilla (mill 1 per 1 life), mutta toisaalta myös efekti mitä en mieluusti sallisi vastustajallenikaan. Counterit tosiaan myös katoavat, ja highlanderissa lienee hankalaa saavuttaa niiden suhteen kriittistä massaa missä life loss olisi riittävän relevanttia. Lasken siis rad counterien jaon korteissa pääsääntöisesti neutraaliksi tai hiukan korttia huonontavaksi efektiksi.

Treasuren, Cluen, Bloodin, Foodin, ja Mapin rinnalle saamme uuden kulutusartifactin: Junk. Junk on melko lähelle kortinnosto, joten voimatasoltaan se asettunee johonkin cluen alle – cluen rikkominen instantina on edelleen omasta mielestäni parempi kuin satunnaisen kortin pelaaminen omalla vuorolla. Junkeja generoivat pelikelpoiset kortit ovat myöskin harvassa. Muita palaavia mekaniikkoja ovat energy, proliferate, ja squad.

Kortit

Hancock, Ghoulish Mayor
Jason Bright, Glowing Prophet

Aloitan niputtamalla kaksi zombielordia yhteen: Hancock, Ghoulish Mayor ja Jason Bright, Glowing Prophet. Mutant ei liene vielä riittävä kretutyyppi oikeuttaakseen omaa dekkiään (vaikka Experiment Kraj onkin hieno kortti), mutta zombiet ovat vampyyrien kanssa yksi viime aikoina suht hyvää tukea saaneista mutta silti vähälle huomiolle jääneistä creaturetyypeistä. Korteista sinänsä ei ole kauheasti muuta sanottavaa: jos pelaat zombeja, pelaa näitä. Kolmosen slotti on ollut typaalista riippumatta ruuhkainen etenkin lordien suhteen, joten jätän itseäni kokeneemmille hautaruhtinaille päätellä mihin nämä limittyvät Death Baronien ja Zombie Masterien maailmassa. Ehkä pakan yksi ongelma onkin, että se kaipaa kakkosslottiin jotain Bladestitched Skaabia parempaa tukea à la Lord of Atlantis, Legion Lieutenant, tai Coppercoat Vanguard.

Nightkin Ambusher

Mutanteista puheenollen, Nightkin Ambusher hyödyntää juuri parjaamaani radiation-mekaniikkaa. Tässä tapauksessa lasken sen epäluotettavaksi life lossiksi, sillä kortti on ilmiselvän aggressiivinen. Neljän manan 4/4 on käytännössä unblockable usein ainakin yhden hyökkäyksen ajan ja lopulta tuottaa passiivisesti 4 lifelossia. Karlov Manorin tuoma cloak ja etenkin Cryptic Coat on osoittanut ward 2:n olevan hyvä protectioni. Ihan vähintään Ambusher on neljän manan 4/4 joka ETB:llä ampuu nelosta päähän. Parhaimmillaan se ajelee unblockablena useamman vuoron. Ambusher siis tuntuu suht hyvältä damageautomaatilta, vaikka värit eivät olekaan sille optimaaliset. Jos jokin sinimusta pakka haluaa konsistenttia beateria, Nightkin Ambusher ei ole huonoin vaihtoehto.

Watchful Radstag

Seuraava mutanttimme Watchful Radstag on pohjiltaan kolmen manan 2/2 joka on karmaisevan huono. Kopioista kopioita tekeviä efektejä ei highlanderissa ole pelattu kovin paljoa (kuten Scute Swarm). Radstag kuitenkin saattaa sopia kuriositeetiksi johonkin isoon vihreään dekkiin, sillä ensin 3/3:n ja sitten 4/4:n tai isomman pelaaminen on jo tehnyt Radstag-laumasta yhden 4/4:n, yhden 3/3:n, ja kaksi 2/2:a. Kuten Nightkin Ambusherin kohdalla, nämä best case scenariot ovat epätodennäköisiä, vaikka onhan se siistiä silloin kun se toimii.

Assaultron Dominator

Assaultron Dominator tuo itselläni mieleen Voltaic Brawlerin. Molemmat ovat kahden manan hyökkäämään tehtyjä creatureita, jotka käyttävät energy-mekaniikkaa puhtaasti saadakseen parin aktivaation verran valueta. Dominator menee tekstinsä puolesta aggressiivisempiin Workshop Aggro -tyylisiin faksidekkeihin. Muilta osin se on suht suoraviivainen. Efektin iso etu on, ettei Dominatorin itsensä tarvitse hyökätä, vaan voi antaa taustajoukoista nappeja muille hyökkääjille (joulumaaesimerkkinä vaikka ykkösvuoron Phyrexian Dragon Enginelle). +1/+1 ja first strike ovat varmasti alkupelin yleisimmät valinnat, kun taas trample antaa myöhemminkin hyvää reachia.

Inventory Management

Inventory Management pelaa omassa pienessä lokerossaan. Aurojen tai equipmentien siirtely tuskin siirtyy suoraan useimpiin pakkoihin, joissa mahdollisia kohteita lienevät lähinnä Umezawa’s Jitte ja Shadowspear. Kortista siis nauttinee Boros Equipmentin kaltaiset pidemmälle menevät strategiat, joissa tämä kortti tukee päästrategiaa muiden joukossa. Mitään Colossus Hammer -pakkaa tuskin tullaan tämänkään myötä näkemään highlanderissa, sillä singleton-formaatissa vastaavat pikkunäppärät kombot jäävät kokonaisvaltaisempien pyrkimysten jalkoihin. Split second on aina kiinnostava sanapari nähdä kortissa. Tässä tapauksessa se lienee osapuilleen sama kuin “uncounterable”, sillä suuri osa poistoista osunee samaan kreatureen ennen ja jälkeen equipin – poislukien Sword of Feast and Famine & co’n tuomat protit.

Pre-War Formalwear

Falloutissa on muiden joukossa pari teemaa: equipmentit ja pikkukretujen rekursointi. Pre-War Formalwear osuu molempiin. Kolmen manan Unearth ei sinänsä ole kovin jännittävä, mutta ekstrahinnalla saa ylimääräisen permanentin boardille ja esimerkiksi ihan pelkkä Llanowar Elves onkin yhtäkkiä 3/3 vigilancella. Pöydässä ollessaan Formalwear ei ole kovin hyvä equipment, joskaan ei täysin toivotonkaan. Suurin ongelma kortille voi olla löytää jokin selkeä koti. En näe laittavani sitä suurimpaan osaan nykyisistä pakoista. Toisaalta Helping Handin, Call a Surprise Witnessin, ja Return Triumphantin tapaisia pikkureanimointeja alkaa olemaan markkinoilla runsaasti, joten kenties itselleni rakkaan “weeanimator”-strategian pelattavuus alkaa lähestyä todellisuutta.

Battle of Hoover Dam

Battle of Hoover Dam on kuin Pre-War Formalwear käännettynä nurinkurin: se joko palauttaa, tai kasvattaa. Luonnollinen vertailukohde on vanha Outpost Siege -sykli: modaalinen enchantment joka tekee joskus jotain. Juuri Outpost Siegeä pelattiin aikanaan highlanderissa jonkun verran, lähinnä sillä Khans-moodi oli hyvä fallback ja teki kortista omanlaisensa Phyrexian Arenan. Suurin ongelma Siegeissä onkin, että valittu moodi on ja pysyy. Ekstrakortin on helppo kuvitella olevan relevantti koko pelin läpi, mutta esimerkiksi juuri Hoover Damin moodin valitseminen voi olla kimurantimpaa. Selkein koti lienee Aristocrats, jossa kuvittelisin valitsemani NCR:n useammin kuin Legionin. Jälkimmäinen on tilanteen mukaan hyvä efekti samassa dekissä, mutta siinäpä se: tilanteet muuttuvat, valittu moodi ei. Neljä manaa on paljon maksettavaksi tästä kortista, mutta potentiaalinen value on myös huikea näissä säkki-rekursio-pakoissa. Kunniakseen NCR-triggeri tapahtuu endissä, eli kortti ehtii yleensä tekemään edes jotain. Vähemmän kunniakseen rekursiot ovat kertakäyttöisiä, kiitos finality counterin sääntötaakan jonka mukaan sillä varustettu kretu suuntaa exileen graven sijaan.

Wild Wasteland

Wild Wasteland menee samaan genreen kuin juuri viime setissä julkaistu Case of the Crimson Pulse. Olen castannut ja myös solvennut Casen tähän mennessä tasan kerran, ja silloin se teki juuri sen mitä pitikin. Wild Wasteland ei sekään mene yhtä moneen pakkaan kuin rauhallisempi Wasteland. Punaisissa kretudekeissä se varmasti suorittaa roolinsa useimmiten hyvin (vaikka onkin nonbo Sylvan Libraryn kanssa). Burniin aski puhti tuskin jaksaa, sillä rajatun asiantuntemukseni mukaan pakka haluaa lyödä kolmella manalla nyt eikä huomenna. Mana costin ansiosta Wild Wasteland on helposti pelattavissa juurikin GR-pohjaisissa pinoissa ja vaikkapa Jundissa. Todellinen kysymys lienee se, mikä pakka haluaa tämän ja mikä Case of the Crimson Pulsen. Tuskin mikään molempaa.

Caesar, Legion's Emperor

Caesar, Legion’s Emperor on hyvin commanderimainen commander ja kortti. Se myös tekee juuri niitä asioita, mitä Aristocrats haluaa: toksuja, säkkejä, kortteja, ja pingailua. 4/4 nelosella ei ole mahdottoman huono floor ottaen huomioon pseudo-hasten: Caesarin triggeri välittää ylipäätänsä hyökkäämisestä, ei välttämättä omasta hyökkäämisestään. “Sopii Aristocratsiin” on jo meemi kaikenlaisesta pelikelvottomasta ryönästä, mutta Caesar osuu niin moneen pakan teemaan aina värejä myöten, että uskon sen lopulta löytävän kotinsa juuri niistä pakoista.

Radstorm

Radstorm on hyvin rad, ja sillä on myös storm. Se on helposti siistein kortti mitä olen nähnyt pitkään aikaan, ja tämä saadaan aikaan tasan kahden keywordin sääntötekstillä. Radstorm on vähän kuin Tendrils of Agony: neljän manan stormispelli, jonka tarkoitus on voittaa peli. Lifen drainaaminen tekee sen siistimmin, mutta ei siistimmin. Totisesti toivon, että Radstorm saa itse kunkin brewimehut liikkeelle: kuka stormaa infectit tämän ja Venerated Rotpriestin kanssa, kuka vetää Ichormoon Gauntletin avustamat planeswalker-rykäisyt, kuka mitäkin. Mahdollisuuksien kirjo on laaja, ja omissa kiikareissani on ensimmäisenä juuri jonkinlainen super best friends storm. Pakka ei ole hyvä, mutta se on hieno, ja juuri sitä mielestäni formaatti kaipaa lisää.

Yhteenveto

Doctor Who oli pohjanoteeraus niin korttien kuin IP:n kiinnostavuuden suhteen. Onneksi Fallout palaa selkeämpiin mekaniikkoihin, ja setissä on muutama potentiaalinen highlanderiinkin. Henkilökohtaisesti olen eniten innoissani Caesar, Legion’s Emperorista Aristocratsissa, ja luonnollisesti Radstormista, joka on henkilökohtainen lempikorttini pitkään aikaan. Pelikelpoiset kortit ovat flavorin puolesta myös saatu mielestäni suht hyvin istutettua Magiciin.

Kommentit

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.