Tämä kirjoitus tulee keskittymään vain kouralliseen mielestäni oleellisimpia kortteja European Highlanderin kannalta – pyrin valitsemaan vain yhden per väri. Moderni setti vaatii modernit työkalut: puhtaasti mielenkiintoisten korttien määrän vuoksi laajempi joskin pintapuolinen katsaus löytyy videomuodossa.
Mekaniikat
Modern Horizons 3 release notes
Kokoelmasetissä ei onneksi tule uusia mekaniikkoja. Teemat pyörivät palaavien mekaniikkojen ympärillä, joista yllä linkatuissa release noteissa täydellinen listaus. Oleellisimmat lienevät…
- Energy (esim. Tune the Narrative)
- “Colorless spells you cast with mana value 7 or greater” (esim. It That Heralds the End)
- Väritön mana (esim. Kozilek’s Command)
- Flippikortit (esim. Ral, Monsoon Mage // Ral, Leyline Prodigy)
Kortit
White Orchid Phantom on valkoisen suurin voittaja ja saman tien yksi Death & Taxesin paremmista korteista. 2/2 evaasiolla on asia mistä pakka on ollut kiinnostunut sitten ajanlaskun alun, ja ETB-efekti menee suoraan strategian resource denial -ytimeen. Yleinen meta tuntuu olevan jakautunut kahdenlaisiin dekkeihin: ahneisiin manabaseihin, ja niitä rankaiseviin pakkoihin. WOP tukee tätä makrotalousnäkymää ja tekee kaiken kahdella manalla kolmen sijaan. Mielestäni on vain ajan kysymys, koska vaakalauta keikahtaa ja basic landeja aletaan pelaamaan oikeasti enenevissä määrin, muuttaen ennestään formaatin dynamiikkaa. Itse olen näin jo alkanut tehdä.
Harbinger of the Seas eli Magus of the Seas on typerä mutta toisaalta ihana kortti. Nonbasic hate kuuluu tiukasti formaattiin, mutta koska kupin reunat tulevat vastaan? Kortti on tasapainotettu legacyyn siltä osin, ettei se ole castattavissa Ancient Tombista – meillä ei yhtä relevantti detalji. Siniseksi muuttaminen rajoittaa jonkin verran potentiaalisia vastauksia, sillä punainen vähintään castaa Lightning Boltin Magus of the Mooniin – tämäkin huomioiden, sinistä pelataan päävärinä punaista enemmän, eli Harbinger fiksaa useammin vastustajalle relevanttiin väriin (joka sattumoisin myös tonkii vastauksia tehokkaasti). Toisaalta, uskon Magusin olevan parempi kortti juuri UR tempossa. Vaikka pakka tykkääkin islandeista, niin usein se myös tykkää fetchata basic islandien lisäksi nonbasiceja, jotka kivasti fiksautuvat punaiseksi. Harbingerilla vastaava kikka ei onnistu, vaan sen kaveriksi on haettava basic mountain, joita pakka yleensä pelaa paria. Harbinger on luonnollisesti todellinen hitti merfolkiin, joka välittää Lord of Atlantisin kaltaisten lordien kautta vastustajan islandeista.
Nethergoyf korjaa Tarmogoyfin yhden suurista puutteista olemalla sopivammassa värissä. Harva kretudekki kieltäytyy laadukkaista onedropeista, ja osittainen synergia Stalactite Stalkerin kaltaisten korttien kanssa tuntuu houkuttelevalta. Vain oman graven tuijottelu tekee Nethergoyfista Tarmoa pienemmän luultavasti 1-2:lla korttityypillä näin keskimäärin. Escape tuskin tulee kohdalle ihan kauhean usein, mutta loppupelin tahmaisuus on hyvä ulottuvuus. Aika on pitkälti ajanut ohi Tarmogoyfista, eikä sitä enää näy monellakaan listalla. Nethergoyfia todennäköisesti tulee näkymään.
Pyrogoyf löytyy setin lhurgoyf-teemaisesta commanderituotteesta. Flametongue Kavu oli vuosikausia formaatin vakiovieras, mutta on sittemmin pudonnut kehityksen kyydistä. Pyrogoyf tekee saman nykyaikaisessa kontekstissa: se on yhä 4 manaa ja usein 4 poweria, mutta kakkosen pylly on päivittynyt noin vitoseen, ja triggeri voi targetoida creatureiden lisäksi mitä tahansa. FTK:n yleinen downside oli, että se jäi pyörimään käteen mikäli vastustajalla oli tyhjä boardi, sillä sen antama Flame Slash oli pakko laittaa vaikkapa omaan creatureen. RG-pinoissa kerran sadassa pelissä Pyrogoyf saattaa myös triggeröityä vanhan kansan Tarmogoyfista (ja Terravoresta aggroloamissa – mikä vuosi nyt olikaan?), pikanttina lisämausteena. Pyrogoyfista Green Sun’s Zenith kakkosella on ihan relevantti tempopeluu.
Sowing Mycospawn on uusi lands-dekkien allstar, korvaten tehokkaasti Golos, Tireless Pilgrimin roolia. Lands eri varientteineen on mielestäni yksi formaatin parhaista arkkityypeistä. Pakka toimii pitkälti ländipohjaisten kombojen ja silver bulletien kautta. Mycospawn toimii hyvänä blokkerina, relevanttina hyökkääjänä, kombopalan tutorina, sekä loppupelissä myös jonkunlaisena vastauksena – kaikki asioita, joita pakka haluaa tehdä. Kaiken lisäksi se ramppaa nelosesta seuraavan vuoron Primeval Titaniin, Titania’s Commandiin, tai Vengeful Regrowthiin.
Päädyin nostamaan esille viattoman Psychic Frogin kultakorttien merestä. Missä Pyrogoyf on tämän päivän FTK, on Psychic Frog tämän päivän Shadowmage Infiltrator. Se on epämiellyttävä blokattava, sillä 1/2:sta saattaa yhtäkkiä tulla 3/4 tai isompi. Frogi kasvaa keskimäärin yhdellä napilla vuorossa menettämättä korttietua, kuin Whirling Dervish konsanaan – se jopa laputtaa connectaamisesta planeswalkereihin. Tukikortit kuten Life from the Loam tekevät siitä nopean uhan, kun loppupelin turhat kortit muuttuvatkin yhtäkkiä damageksi ja lisäkorteiksi. Psychic Frogissa ei ole mitään yksittäistä erityisen vahvaa riviä, mutta kokonaisuus tuntuu tasapainoiselta ja harkitulta. Toivon totisesti sen löytävän oman kotinsa formaatissa.
Winter Moon on throwback Winter Orbiin ja on osin parempi, osin huonompi. Se pelaa selvästi erilaista roolia. Orbin perimmäinen tarkoitus on olla staxipala, jonka symmetria rikotaan esimerkiksi manakivillä tai -tontuilla. Moon taas toimii nonbasic hatena Back to Basicsin tapaan: sen ympärillä pelataan pakanrakennuksessa ja fetchaillessa. Moon vs. Orb on kuin Wasteland vs. Strip Mine: toisen voi kiertää tai sen efektin voi minimoida, toista ei kiinnosta vaan sen tehtävänä on vain vihata mitä tielle tulee. Ratkaiseva kysymys saattaakin olla, onko Winter Moon liian kädenlämpöinen ja anteeksiantava ollakseen erityisen pelattava. Se toki maksaa kaksi manaa verrattuna useimpien Moon-efektien kolmeen, mutta se antaa vastustajan pelata enemmän – eli tehdä sitä mitä sillä haluaisi estää. Toisaalta, kuten Wastelandin kohdalla, aina sen ympäri ei voi pelata. Todelliset madladit tulevat iskemään tämän pöytään ykkösvuoron Ancient Tombista.
Shifting Woodland sopii kotiin ja puutarhaan. Selkeitä pakkoja sille ovat muun muassa lands ja erilaiset BG-gravepinot, joissa molemmissa sen rooli on hyvin erilainen. Landsissa näen tämän useimmiten kombopalana, joka pystyy kopioimaan vaikka Crucible of Worldsin tai Fastbondin gravelta kombovuorolla, sopien hyvin erilaisiin Intuition– tai Gifts Ungiven -pinoihin Life from the Loamin kylkiäiseksi. Se on syklistään ainoa joka ei vaadi aktivointiinsa täppiä, joka luonnollisesti toimii kretujen ja täppiabilityjen kanssa yhteen. ETB tapped -rivi on aina huomionarvoinen downside, mutta base green -pakoissa forestin löytyminen jossain muodossa on useimmiten todennäköistä.
En malttanut olla ottamatta flippiwalkkereita “omana värinään”. Ajani, Nacatl Pariah // Ajani, Nacatl Avenger osuu silmääni paristakin syystä: ensinnäkin, se on 3/3 kahdella manalla ja kahtena eri bodyna. Toisekseen, se on relevantti uhka, joka muuttaa vastustajan combatia ja suunnitelmia. Kolmannekseen, vastustaja harvoin haluaa pomputtaa tätä liian montaa kertaa Karakasilla. Neljännekseen, flippiehto on helppo täyttää, ja takapuoli on relevantti. 1W on splashattava costi. Walkerin nolla-ability tekee 2/1 kretuja, ja joissain dekeissä vieläpä upsidellä. Plussa-ability on melko huono mutta toisaalta vie Ajanin vitoseen, josta -4 saattaa tehdä board statesta riippuen paljon (etenkin faksiländien kohdalla) ja jättää vieläpä Ajanin pöytään. Kortin upsidet ovat selvät, ja raaka voimataso ilmeinen. Nähtäväksi jää kuinka pitkälle se lopulta kantaa.
Yhtä kuin osiensa summa
Modern Horizons 3 ei ensinäkemältä tunnu samanlaiselta pöytäflipiltä kuin aiemmat näytökset. Se on vain ja ainoastaan hyvä asia, sillä satunnaista jokapaikan goodstuffia tarjoillaan jo normiseteissä se oma määränsä. Näen Harbinger of the Seasin ja Winter Moonin kautta toisaalta pienen kärjityksen basic vs. nonbasic -dynamiikassa, joka on osaltaan määritellyt formaattia jo vuosikausia. Nonbasic hatea hyödyntävät dekit ovat jo nyt varsin hyvillä formaatissa, mutta toisaalta niin ovat X-väriset goodstuffitkin, joiden hillitsemistä en pidä itsessään negatiivisena asiana. Setti tarjoileekin hyviä kortteja yksittäisiin arkkityyppeihin, mutta ei sen suurempia rajat ylittäviä geneerisesti voimakkaita kortteja – etenkin ilmaissykli on mukavan banaali, Flare of Cultivationin ollessa kenties pelattavin. Aina on kiva kun jokaiselle tulee jotakin, mutta ei kaikille kaikkea.