Taru sormusten herrasta

001/001 on löytynyt, mutta mitkä hobitit seikkailevat tiensä haikkuun ja takaisin?

Perinteinen esihuomio: tämä lista ei ole millään lailla täydellinen, vaan kuvastaa lähinnä omia kuumia ottoja setin mielenkiintoisista korteista formaatin suhteen. Jos olet eri mieltä, kirjoita se kommentteihin! Otin tähän muuten myös kylkeen vastaavan commander-setin kortit; niistä lienee turha tehdä omaa juttuaan.

Ensimmäisenä käsittelyssä ei ole kortti, vaan setin keskeinen mekaniikka. Temaattinen “The ring tempts you” tuo ensin epämiellyttävästi mieleen monarchin ja initiativen, mutta lopputulos on onneksi maltillisempi. Kyseessä on käytännössä mekaniikka, joka antaa yhdelle kretulle kerrallaan lisätekstiä – vähän kuin equipment ilman equipmentia. Kuten kirjoissa, Sormuksella ei ole minkäänlaista downsidea, vaan se tuo mukanaan pelkkää hyvää. Huomionarvoista emblemissä on, että joka tempt-triggerillä edetään seuraavaan askeleeseen, eli neljän triggerin jälkeen Sormus on “valmis”, ja sen jälkeisillä tempteillä lähinnä säädetään mikä creature kantaa Sormusta ja samalla sen tekstejä. Abilityt ovat itsessään suht pieniä, mutta periaatteessa ilmaiseksi equipmentiksi oikein hyviä – olettaen, että Sormuksen vikittelylle löytyy pakasta helposti toistettava lähde. Parilla yksittäisellä triggerillä on aina vaarana, että Sormuksen kantaja poistuu manalaan ja rinkula jää huomiotta loppupeliksi.

Kun sanoin, ettei mekaniikalla ole downsidea, valehtelin. The Ringin neljä ensimmäistä sanaa ovat jo melkoinen downside. Ahkerimmat lukijat tietänevät obsessioni Karakasiin ja miten se määrittelee isoa osaa formaatista. Ottaen huomioon, että The Ring on relevantti vain jos sille löytyy kantaja, niin juuri kantajan luotettava pomputtaminen on tehokas vastaus.

Legendoista puheenollen, Aragornista on moneksi. Pääsetti tarjoaa meille kenties hiukan vähemmän mielenkiintoisen The Uniterin, kun taas Commander-lisuke sisältää sangen herkullisen oloisen King of Gondorin.

4C ilman mustaa on suosittu väriyhdistelmä, sillä siihen osuu iso osa nykyisistä rikkinäisistä vehkeistä aina Teferi, Time Ravelerista Minsc & Boo, Timeless Heroesiin. Tämän myötä itseäni kovin kiinnostaa kaikki tasan niihin väreihin osuvat kortit, koska pakkohan tuolla mana costilla on olla hyvä? Tavallaan, niin hyvä kuin neljän manan legenda joka ei tee mitään tullessaan tiskiin voikaan olla. Efektit ovat hyviä, mutta myös puutteellisia: valkoinen on melko huomaamaton, sininen triggeri ei laputa, punainen tekee vain opponentiin, vihreä ei anna evaasiota. Kortin pelastaa se, että jokainen ability triggeröi erikseen, eli moniväriset kortit tuottavat jokaisen värisensä triggerin. Abilityt eivät myöskään ole 1 per vuoro kuten Omnath, Locus of Creationin tapaisissa triggereissä. 5/5 neljällä on ihan hyväksyttävä floor, vaikka siihen onkin ripustettu tuo Legendary-riippakivi.

Gondorin kuningas pudottaa vihreän manan pois, ja on sitä kautta saman tien paljon pelattavampi ihan eri jeskai-dekeistä lähtien. Vaikkei paketissa mukana olekaan Queen Marchesamaisesti hastea, niin Aragorn suojelee monarchia vahvasti omalla keyword-tinktuurallaan. Vigilance ja lifelink itsessään ovat väkevä yhdistelmä, ja viimeinen attack-triggeri tekee kortista todella vahvan, sillä se sekä onkii menetetyn monarchin helposti takaisin (etenkin vigilancen kaverina) ja monarchia pidellessä voittaa pelin hyvin nopeasti. Ehdottomasti yksi tämän setin suosikkikorteistani.

Kultakorteista löytyy myös vähän spekulatiivisempi kortti. Viiden manan enchantmentille on vaikea löytää formaatissa kotia, mutta erikoiset finisherit kontrollidekeissä ovat yksi lempitursuttelutavoistani. Grixis Controlissa voi pelata vaikka minkälaista murjaketta, ja tässä yksi listalle laitettavaksi. Efekti ei kieltämättä ole kovin vahva, mutta näen silmissäni tietynlaisen vääjäämättömyyden jota kohti tykkään kontrollipeleissäni pelata. Kortti lisäksi siivittelee Sormuksen maaliin asti neljällä tempt-triggerillään. Tulenko koskaan resolvaamaan tätä? Tuskin. Aionko haaveilla siitä? Toki.

Aasinsilta temptiin. Kuten aiemmin spekuloin, mekaniikan sudenkuopaksi voi koitua liian pieni tiheys, eli vaikka Sormuksen saisikin kiitettävästi levelöityä, niin sen kantajat kuolevat matkasta. Call of the Ring kiertää tilanteen antamalla käytännössä loputtomasti temp-triggereitä, ja vieläpä laittamalla korttietua kylkeen. Mikäli mekaniikka osoittautuu formaatissa vahvaksi, on tässä kortissa potentiaali olla hyvin laajalti pelikentillä nähty enchantment. Huonona puolena täytyy mainita, ettei kortti itsessään tee mitään, mutta ylipäätänsä creaturen kontrollointi on suhteellisen helppo este ylitettäväksi.

Jatketaan enchantment-linjalla. Honor of the Pure on suosittu kortti erilaisissa white weenie -pinoissa, ja tämä ylittää sen kirkkaasti aavistuksen rankemmasta mana costista huolimatta. +1/+1 creatureille on vastaavien efektien minimivaatimus, mutta todellinen suola löytyy legendojen “Ward 1”-kohdasta. Palataan Karakas-obsessiooni: niin hyvä kuin kortti onkin, niin ihan jo yhden manan lisävero eli periaatteessa ilmainen Rishadan Porttaus lukitsee vastustajan Karakas-strategiasta jo 2 manaa. Vaikkei tähän skenaarioon päästäisi, niin +2/+1 legendoille ja kaiken targetoivan poiston verotus on jo mehevä lisä – valkoisilla pakoilla legendojen tiheys on korkea, eli skenaario ei ole mielestäni kovin harvinainen. Mitä enemmän WotC printtaa hyviä legendoja (ks. kaikki setit viimeisen 5 vuoden aikana), niin tästä tulee jatkuvasti parempi. Jotain jotain Karakas.

Tähän ei tarvita edes aasinsiltaa. 3/3 vigi on hyvä creature. Kaiken sortin Furyjen ja Force of Negationeiden counterointi on hyvä lisämauste. Selfless Spiritin liimaaminen on vielä parempi. Temptin lisäys siihen viimeistään perustelee kolmen manan sijoituksen. Kolmen manan slotti on etenkin monovalkoisessa äärimmäisen kilpailtu kolumni. En tunne arkkityyppiä riittävän hyvin suoriltaan sanoakseni mikä tekee tilaa, mutta paperilla (heh) haluaisin uskoa, että Boromir tulee näkemään peliä. Kuvailtu abilityjen sillisalaatti kuitenkin tuo utilityä lähestulkoon joka matchupissa.

Remand on menettänyt viime aikoina suosiota, mutta on edelleen hyvin pelattu sininen kortti. Huonoimmillaan se on kahden sinisen cycle, parhaimmillaan Time Walk. Reprieve on Remand, mutta toisaalta se ei myöskään ole Remand. Kortin tuominen valkoiselle avaa täysin uusia pelkotiloja vastustajissa, sekä se myös kiertää counter-sanan suurimman vihollisen, uncounterable-tekstin. Siinä missä Remand kyllä hienosti resolvaa Thrun, Breaker of Silencea ja nostaa kortin, niin Reprieve myös palauttaa spellin sen omistajan käteen, toisin kuin Remand. En usko että haluan pelata UW Controlissa molempia (olen usein jopa cutannut Remandin), mutta mieluummin pelaisin tätä kuin Remandia. Mutuna heittäisin myös, että valkoiset pakat useammin törmäävät tilanteeseen, jossa oman spellin Remandaus Reprievaus on edullista. Death & Taxes herättää monia irrationaalisia pelkotiloja, tässäpä yksi lisää. Kenties vain yksi kortti voi estää tätä olemasta setin paras kortti.

Tulihan se sieltä: setin hypetetyin kortti. YouTuben legacy-videoita (ja korttien hintakursseja) seuranneet ovat varmasti huomanneet Bowmastersin tuoman aallonharjan. Hullbreacher ja Narset, Parter of Veils ovat nostovihan ansiosta todella pelattuja kortteja, ja yhden manan alennus on hyvin oleellinen. Yhtä oleellista tietenkin on, ettei Bowmasters estä korttinostoja, mutta tekee siitä pahimmillaan kannattamatonta toimintaa. Brainstormin säästäminen vastustajan endiin ei enää ole yhtä ilmaista örkkien vaaniessa pusikossa: Orcish Bowmasters ei triggeröi pelkästään ylimääräisistä nostoista, vaan myös ETB:stä. Saat nostaa korttisi, mutta mulla on 1/1 lisätekstillä, 4/4, ja pääsen hetkeksi larppaamaan Furya. Ihan täysin minimissään kortti on kahden manan instanttina kaksi 1/1:ä, plus 1 damage mihin tahansa. Hävytöntä. Pelkkänä tempopelauksena vastustajan X/1:een Bowmasters päättää pelejä yksistään. Monessa setissä on kortteja, jotka vaikuttavat hyvältä mutta eivät lopulta juuri näe peliä (Mission Briefing), sekä kortteja, jotka eivät releasessa soita kelloja, mutta osoittautuvat soiviksi peleiksi (Ledger Shredder). Bowmasters taas on kortti, josta olisin kertakaikkisen yllättynyt, mikäli se käytännössä osoittautuisi tahmeaksi.

Uidaanpa sinne spekulatiivisempaan päätyyn. Tässä täytynee mainita, että erilaiset artifact-strategiat ovat olleet oman mielen päällä viime aikoina tavallista enemmän, joka osaltaan selittänee viehätykseni tähän korttiin. Tireless Provisioner on ollut mieleeni creaturena, joka loihtii Lotus Petaleita tyhjästä. Glóin on creature, joka loihtii Petaleita Petaleista. Mana on maukasta, ja jos pakka haluaa mitä tahansa artifacteja, niin Glóin pitkälti tuplaa tuotettavan artifactimäärän. Eikä siinä vielä kaikki, goad-mekaniikka laittaa vastustajan pelottavimmat möröt ajelemaan päin Karnstructejasi. Keskittynen tässä liikaa Magical Christmaslandiin, mutta kortti on väreissä, tukee strategiaa, ja artifactien castaaminen on todistetusti sangen helppoa ja nopeatempoista puuhaa.

Olen puhunut paljon legendary creaturien huonoista puolista – ctrl+F “Karakas” näyttää tässäkin tekstissä tähän asti 5 osumaa. Mitäpä jos se olisikin upside? Askel pidemmälle, miltä kuulostaisi counteroimattomat Planeswalkerit? Delighted Halfling on vaikea arvioitava manatonttujen paremmuusskaalalla. Huonoimmillaan se on parempi Boreal Druid, parhaimmillaan todellinen päänvaiva vastustajalle. Deathrite Shaman on opettanut meille miten hurja stattirivi 1/2 on manatontulle (on siinä kortissa muutakin tekstiä). Ei-kovin-villi veikkaukseni on, ettei Halfling sovi yhtä moneen pakkaan kuin esimerkiksi perinteinen Llanowar Elves, mutta sopivissa pakoissa se kisaa Noble Hierarchin kanssa samassa sarjassa.

But we have a Ponder at home! Oath of Nissa on ollut se perinteinen vihreä Ponder, mutta elffi-Liliana-katsomassa-vesikulhoon sekoittaa mukaan ripauksen Preordainia. Katson korttia asiaankuuluvan kapoisilla linsseillä: Elven Farsight sopii kretukkaisiin vihreisiin pakkoihin (no kidding?), ei juuri muuhun. Juuri niissä pakoissa scry on tervetullut lisä, sillä siinä missä Oathilla joutuu usein miettimään landin ja creaturen välillä, Elven Farsight osaa kaukonäköisesti tarjoamaan molemmat. Tulen kokeilemaan tätä medium greenissä, tuskin oikein missään muussa.

Mitä olisi LotR-setti ilman sen ikonisinta näkyä? Setin pusketuimman kortin titteli taitaa mennä aiemmin peratuille örkkijousijoitsille, mutta (The) One Ringissä löytyy myös nippu tekstiä. Kortti suojelee, kortti laputtaa, kortti luultavasti tavalla tai toisella komboaa – yhtälöstä löytynee Paradox Enginen kaltaista pöhköyttä. Kortti tuskin nostaa päätään artifact-tursuttelupakkojen ulkopuolella, mutta niissä siitä löytynee hupia senkin edestä. Burdenit eivät ole todellisia burdeneita, jos tarkoitus on joka tapauksessa voittaa ennen downsidea.

Maailman tunnetuimman sormuksen sijaan joudun kuitenkin antamaan jännittävimmän artifactin tittelin laatikolliselle ilotulitteita. Chromatic Star ja Chromatic Sphere ovat kauan olleet pakoissaan todellisia tukirakenteita, helppoja includeja. Wizard’s Rockets ei tee täysin samaa, mutta tekee osin saman paremmin – tai yhtä hyvin. Yhden manan fiksaamisen sijaan fiksataankin kaikki. Chromaticit saa pistettyä rikki samalla vuorolla, mutta paljon yleisempi skenaario on kuitenkin säästää ne myöhempää käyttöä varten mananeutraalisti. Jää nähtäväksi, tulevatko raketit Chromaticien yli, niiden rinnalle, vai niiden alle – historian painolasti vie jälkimmäiseen, mutta takaraivossa kolkuttelevat ne muutamat kerrat kun useamman värin fiksaus olisi ollut paikallaan.

Ländisyklistä valkoinen vaihtoehto hyppää kirkkaiten silmille. Täydellisyyden vuoksi, muut klubilaiset setissä ovat
Rivendell
Barad-dûr
Mines of Moria
The Shire
ETB-rajoitus on oleellinen ja rankaiseva. Kuten aiemmin mainittua, valkoisessa se tuntuu olevan kaikista pienin rajoitus, sillä paljon pelattuja legendoja löytyy jo kahdesta manasta suhteellisen paljon. Pakka myös on tyypillisesti kiinnostunut kortinnostosta, ja ehto on suhteellisen helposti täytettävissä. Voi toki olla, että ETB tapped on pohjimmiltaan aggrostrategialle riittävän iso este.

Siinäpä ne tältä kertaa! Kaikkiaan setti vaikuttaa paria korttia lukuunottamatta suhteellisen vaimealta. Orcish Bowmasters ja Reprieve ovat ne selvästi yleiskäyttöisimmät nousevat staplet, mutta esimerkiksi Aragorn, King of Gondor ja Delighted Halfling tulevat epäilemättä näkemään peliä, kuten myös vaikkapa Wizard’s Rockets omassa pienessä kolossaan.