Työpajalla

Artifactit ovat olleet Magicin kenties rikkinäisin korttityyppi, aina Black Lotusista Memory Jariin ja Skullclampiin. Voiko faksipohjainen strategia toimia ilman vihatuinta ja rakastetuinta bannilistan korttia, Tolarian Academya? Tarvitseeko pakkaan sijoittaa henkilöauton käsirahan verran Mishra’s Workshopin muodossa? Lähdin selvittämään itselleni viimeistä Suurta Tuntematonta.

Whir of Invention

Kun annoin highlanderille pikkusormen, kävi juuri kuten sanonta lupaa. Moni pelaaja omistautuu yhdelle arkkityypille eikä koe viehätystä laajentaa sitä pidemmälle – oli syy sitten korttisaatavuudessa tai halusta omistautua “sille omalle jutulle”. Minä en historiallisesti lukeudu heihin. Oma highlander-historiani käynee omaksi kirjoituksekseen, mutta sillä vaihtelu on tämänkin formaatin suola ja suola on herkullista, olen tasaisesti laajentanut kokoelmaani kirjavammaksi ja uusia arkkityyppejä tukevaksi. Edellinen valloitus oli storm, sitä ennen erilaiset stax-pinot, ja nyt viimeisenä merkittävänä alueena artifact-strategiat.

“Artifact-dekki” ei ole historiallisesti ollut staattinen käsite. Joskus aikoinaan resolvattiin kaiken sortin Thran Dynamon kiihdyttämiä Sundering Titaneja, mutta vaikka artifactit ovat historiallisesti olleet voimatasoltaan vähintään heitteleviä, ovat uudet Urza’s Sagan ja Urza, Lord High Artificerin kaltaiset kortit muuttaneet kurssia huomattavasti. Samalla perinteisen manakiviramppiversion rinnalle on syntynyt uusia makuja: jotkut laittavat Etched Championin kenoon, jotkut tursuttelevat Retrofitter Foundrylla boardin tahmeaksi, kun taas jotkut vieläkin haikailevat ajan patinoimaa Mindslaver-lukkoa.

Suolaista ja makeaa

Mistä lähtisi liikkeelle, mikä on juuri minulle sopiva strategia? Intuitio vei kohti kaikki-faksipohjaiset-A+B-kombot.dekiä, joka voisi myös pelata karnstruct-peliä. Sisään siis ainakin Painter’s Servant + Grindstone ja Thopter Foundry + Sword of the Meek. Mindslaveria maailma ei ehkä enää kestä, mutta sinisessä shellissä faksien tutorointi vaikutti mehukkaalta. Lopputulos kuitenkin vaikutti siltä mitä usean A+B-kombon dekkien kanssa käy: nostat monta A:ta muttet yhtään B:tä. Painter’s Servant on tosi huono kortti formaatissa jossa ei voi pelata neljää Pyroblastia, Grindstonesta puhumattakaan. Singleton-formaatti muuttaa A+B-kombojen sielunelämää ratkaisevasti, sillä satunnaiset tokan vuoron “hups voitin”-kombot ovat liian epätodennäköisiä. Lopulta päätin viedä dekkiä kombosuunnasta enemmän kohti valuejynssytystä. Painter-kombon palaset jäivät pois, mutta Thopter Foundry sentään tekee yksistään jotain, eikä Sword of the Meek ole helposti rekursoitavana artifactina mitenkään toivottoman huono sekään.

Lopputulos oli kutakuinkin seuraava: https://www.moxfield.com/decks/KBP0nlmq5kyoCHvfIBLE7A
Artifakteja ja eri sen edustajia referoivaa tekstiä on niin paljon, että joka kerta tuntuu aukeavan uusi salaisuus, joku näppärä jekku. Luulin olevani nokkela laittaessani pakkaan Displacer Kittenin tukeakseni komboa Teferi, Time Ravelerin ja 0 manan kiven kanssa, mutta Kitten osoitti itsestäänkin tekevän hyvin paljon duunia ihan vaan nollatessaan manakiviä, tai ketjuttamalla pöydän täyteen artifacteja Tezzeret, Agent of Bolasin plussan kanssa. Sekalaisten korttien kaatopaikkaa kahlatessa vastaan tuli myös Tameshi, Reality Architect. Tajusin kortista parin lukukerran jälkeen uusia avainasioita. Ensimmäinen ability triggeröityy myös vastustajan käteen bouncetuista permanenteista, kuten Brazen Borrowerin spellipuolen, Otawara, Soaring Cityn, tai Teferi, Time Ravelerin uhreista. Toisesta abilitystä puuttuu “nonland”-klausuuli, eli yhdellä valkoisella voit palauttaa ländin käteen ja palauttaa Urza’s Sagan gravelta pöytään, nostaa kortin, ja saada vuoron land dropin bouncetusta kortista – pattern joka on tullut tutuksi esimerkiksi Quirion Rangerin kautta. Tameshin todelliset rajoitukset ovat triggerin teksti “noncreature” (sad Karakas noises), ja aktivoinnin sorcery speed, joka estää pelastamasta Wasteland-targetteja. Muilta osin lista on suht tavallista faksifiestaa, mukaanlukien Retrofitter Foundry-kikkailu yhdistettynä Thopter Foundryn ja Sai, Master Thopteristin tuottamiin propelleihin. Kirjoitushetken kokeiluja ovat uuden setin Chrome Host Seedshark, jolla on tyhmän nimen lisäksi kyky tehdä Force of Willin ja Dig Through Timen kokoisia artifact creatureja kahdella manalla, sekä Urza’s Command, joka yksinkertaisimmillaan tekee ison äijän ja korvaa itsensä.

Katsoin myös miten Goblin Welderiä nykyään ajetaan. Kanadalaisilta ystäviltämme löytyikin runsaasti listoja 4C Welder -nimellä, jotka kaikki tuntuivat originoituvan samasta listasta. Samaa listaa mukailemalla syntyi seuraava versio: https://www.moxfield.com/decks/xmfr0LNe5Uu_98cxTUB_bA
Ydin on varsin samankaltainen kuin aiemmalla listallani, mutta synergiakikkailun sijaan lista pelaa hyviä kortteja – vaikka kikkailu on kivaa, se harvoin on kovin tehokasta. Pienenä aliteemana löytyy Oswald Fiddlebenderin tuoma poditus, jonka yhtenä payoffina on Chaos Defiler -> Kappa Cannoneer. Goodstuffia poiston lisäksi edustavat Ragavan, Nimble Pilferer ja Hullbreacher, jotka molemmat sattumoisin tuottavat artifakteja. Omaa maustettani listalta löytyy Staff of the Storytellerin muodossa. Keppi sai jo aiemmin nostetta legacyssa etenkin Shorikai, Genesis Enginen parivaljakkona. Staffin tavallinen floorina on +1 spirit, ±0 korttia, +1 artifact pöydässä. Legacyssa avainhuomio oli “tekeepäs tämä shelli paljon tokeneita”. Saman huomion tein tässä, aina loputtomista servojen ja thoptereiden lähteistä Fable of the Mirror-Breakeriin, Nettlecystiin, ja Currency Converteriin. Shorikai itsessään lienee kokeilunarvoinen idea siinä kohtaa kun Breya, Etherium Shaper osoittautuu tekstiään kankeammaksi ratkaisuksi.

Kirjoitushetkellä olen saanut enemmän pelejä sisään versiolla 1. Isoin huomioni oli, ettei aika riitä kikkailuun. Formaatin nykytila on pelata manatehokkaita uhkia yhdistettynä manatehokkaisiin vastauksiin, eikä Tameshi-kikkailut oikein jaksa siinä metassa. Pakka on hauska, mutta kenties welder-versiosta löytyy suorituskykyisempi ratkaisu suhteellisesti pienemmällä synergialla, mutta paremmalla korttilaadulla. Tuntuu kuin hitaammista versioista puuttuisi se tietty kaasupoljin…

Seitsemän meren kauhu

“Lapsi pesuveden mukana”, totesi moni vuoden 2020 marraskuussa Tolarian Academyn mennessä banniin. Osasyyksi mainittiikin sen hetken “formaatin parhaan dekin”, eli Underworld Breachin ja Thassa’s Oraclen ryydittämän stormipläjäyksen heikentäminen – pelasihan pakka häpeäkseen suhteellisen paljon artifacteja (mukaanlukien Thopter Foundry). Noh, Breach ja Thoracle itsessään liittyivät Academyn seuraan pian sen jälkeen, eli koko pakka koki historiallisen perusteellisesti tehdyn tuhoamisprosessin. Tästä huolimatta Academy jäi banniin. Suhtautuminen on ansaitusti kaksijakoista: Academy on hyvä käytännössä vain yhdessä dekissä. Toisaalta, juuri siinä dekissä se on luultavasti paras kortti. Academy on bannissa haikun lisäksi myös joka ainoassa virallisessa formaatissa, mukaanlukien restricted vintagessa. Konteksti on luonnollisesti tyystin eri: vaikka haikkua haluaisi kuinka tituleerata nimenomaan kilpailulliseksi formaatiksi, on sen henki todistetusti lempeä community-formaatti, jossa ihmiset pääsevät ulkoiluttamaan lempikorttejaan männävuosilta, ja jossa pakanrakennus sallii heikommatkin pet cardit. Jos Jarkko faksidekillään pyörittää paikallista metaa pikkusormensa ympärillä, alkavat ne samat vihreät kretudekit pelata enenevissä määrin Collector Ouphea ja kaikkia miljoonaa pelikelpoista Reclamation Sage-varianttia. Markkinat korjaa, sanoisi talousliberaali.

Case Birthing Pod. Olin vuosia vouhottanut, kuinka Pod on nykyään ihan hyvä kortti formaattiin, eikä enää ansaitse olla bannilistalla. Yleinen pelko tuntui olevan, että jokainen creaturepakka haluaa pelata Podia, ja kortti tekisi formaatista liian kretupainotteisen. Sinällään ymmärrän huolen, sillä ihmisillä on taipumus ankkuroitua vanhaan mielikuvaansa, eli aikaan jolloin Podi laitettiin banniin sen aikaisten syiden perusteella. Oma vasta-argumenttini kuitenkin oli, että Podin unbanni toisi uuden mielekkään arkkityypin formaattiin, ja yleisesti ottaen formaatti on nykyään liian nopea ja vastaukset liian hyviä Podin maailmanvalloitukseen. Kuinkas sitten kävikään, Podi sallittiin ja on ollut korkeintaan kädenlämpöinen kortti. Koin suurta iloa kun saksalaiset ystäväni joutuivat myöntämään olleensa väärässä. Mielestäni Academyn unban on riskialttiimpi kuin Podin kohdalla, mutta vaikutus olisi kutakuinkin sama: unban toisi lisää variaatiota formaattiin, ja auttaisi nykyisiä artifact-pakkoja pysymään muun formaatin vauhdissa. En usko, että formaatista löytyy tällä hetkellä mitään artifactipinojen ulkopuolisia arkkityyppejä, jotka merkittävästi hyötyisivät Academyn unbannista.

Artifact-strategioiden Cadillac

Kissa pöydälle: Mishra’s Workshop on röyhkeä kortti. Vintagessa sen sanotaan olevan toistuva Black Lotus, ja formaatti on osoittanut Workshop-dekkien voiman ja samalla resilienssin olemalla varteenotettava pakka korttirestrictaus toisensa jälkeen. Haikku ei kuitenkaan ole vintage, ja singleton-formaatissa yksinkertaisesti pätevät eri lainalaisuudet ja korttivalinnat.

Workshop tuottaa kolme manaa. Se mana on kuitenkin vahvasti verotettua: se ei pelkästään ole väritöntä, eikä se pelkästään ole käytettävissä artifacteihin, vaan se on väritöntä joka on käytettävissä vain artifact spelleihin. Sillä castaa hienosti kaiken maailman Signetit ja Talismanit, ja kenties vuonna 2013 myös Wurmcoil Enginen tai Myr Battlespheren. Sillä sen sijaan ei loitsi tai aktivoi Thopter Foundrya, Transmute Artifactia, tai Urza’s Sagaa. Toisin sanoen, iso osa nykyisistä avainpaloista tai voittokeinoista ei synergisoi Workshopin kanssa mitenkään. Huomionarvoista on myös juuri luku 3. Talismanit ja signetit maksavat 2. Currency Converter, Retrofitter Foundry, ja Nihil Spellbomb maksavat 1, ja niiden efektiivinen mana cost on leivottu aktivaatioon, ei castiin. Kolmosessa ja yli löytyvät lähinnä Kappa Cannoneer, The Mightstone and Weakstone, Batterskull, Crucible of Worlds ja muut vastaavat. Hyviä kortteja, mutta ilman suht spesifejä käsikorttiyhdistelmiä Workshop on lopulta vain kankeampi Ancient Tomb. Vintagessa tilannetta muuttaa radikaalisti Moxit, jolloin ekan vuoron 2+2 tai 4 on paljon yleisempi tapahtumaketju. Pelaapa shoppidekki siinäkin formaatissa neljää Ancient Tombia.

Lisäksi Workshopin sekä vahvuus että heikkous on korttityyppi Land. Landit ovat vaikeasti vastattavia ja helposti tutoroitavia. Niitä tosin yleensä voi pelata vain yhden per vuoro, eli vaikka ekan vuoron Workshop saisikin jonkin makupalan tiskiin, verot täytyy maksaa seuraavilla vuoroilla kun manaa on usein efektiivisesti yksi vähemmän. Otetaan esimerkiksi suht yleinen T1 Workshopin tulema, eli Workshop -> Signet/Talisman:

Lopputuloksena on silti kolmosvuoron Teferi, Time Raveler, Tameshi, Reality Architect, tai Sai, Master Thopterist. Workshop ei oikeasti rampannut: vaikka skenaarioissa on suunnilleen pariteetti, Workshop-skenaario on silti kankeampi, sillä ilman esimerkiksi manakiveä Workshop on saman tien rutkasti huonompi. Kuten aiemmin vinkattua, upside saattaa olla kakkosvuoron Batterskull, mutta huomattavasti yleisempänä puolena se ei auta Teferi, Time Ravelerin, Baleful Strixin, tai Urza, Lord High Artificerin kanssa.

Tämä mentaliteetti pätee mielestäni hyvin suurimman osan artifact-pohjaisten pakkojen kanssa. Workshopilla on kuitenkin vielä paikkansa formaatissa esimerkiksi Wildfire- tai Stompy-tyylisissä pinoissa. Wildfire-version perusidea on pelata tiskiin mahdollisimman monta manakiveä, tyhjentää pöytä Wildfirellä (tai Burning of Xinyellä tai Destructive Forcella), ja sen jälkeen castata omia uhkia. Arkkityyppi tykkääkin pelata suunnilleen kaikkia päivänvaloa kestäviä 2-manan kiviä aina Coldsteel Heartiin asti. Juuri manakivet auttavat rikkomaan dekin nimikortin pariteetin, ja Workshop parhaimmillaan auttaa slowrollaamaan muita landeja. Stompy taas on kiinnostunut laittamaan tiskiin ekan vuoron Foundry Inspectorin tai Liberator, Urza’s Battlethopterin. Workshopin raameihin osuvien korttien, eli väritöntä manaa maksavien artifactien osuus pakasta on paljon suurempi, ja lähtökohtaisesti mikä tahansa aggrodekki on kiinnostunut curven edellä pelaamisesta.

Jos omistaisin Workshopin, ehkä pelaisin sitä silti ihan vaan koska voin. Se todennäköisesti tekisi pakasta huonomman. Kortin hankkiminen siis ei ole missään mielessä yhtä tarpeellista eri artifact-arkkityyppien suhteen kuin miltä se vaikutti vielä 10 vuotta sitten.

Pakantäydeltä vihaa

Artifact on korttityyppinä heikentynyt jatkuvaan tahtiin ulkoisten tekijöiden myötä. Koko metapelin käsite pakottaa ajattelemaan kortteja myös oman vakuuminsa ulkopuolella. Poisto on monimuotoistunut jatkuvasti. Selkeiten tämä on huomattavissa siinä, kuinka moneen edellisen muutaman vuoden aikana printattuun poistoefektiin on liimattu lisäteksti “…or Planeswalker”.

Katsotaanpa artifacteja tuhoavien creatureiden laatua highlanderissa. Aikoinaan Viridian Shaman, Vithian Renegades, ja Wickerbough Elder olivat hyvinkin pelattuja kortteja. Nykyään edes Qasali Pridemage näkee hädin tuskin päivänvaloa, kun uudet Reclamation Sage, Knight of Autumn, Outland Liberator, ja Loran of the Third Path ovat vallanneet samaa kaistaa. Efekti ei toki rajoitu vain creatureihin, vaan vaikkapa Prismari Commandissa, Boseiju, Who Enduresissa, ja Rip Apartissa löytyy monen muun käyttökohteen seasta taikasanat “destroy target artifact”.

Lähes kaikki pakat ovat salaa gravepakkoja. Tämä pätee myös artifacteihin aina Thopter Foundry + Sword of the Meek -komboa, Mindslaver-lukkoa, Crucible of Worldsia, Goblin Engineeria sun muita myöten. Tämänkin kohdalla kuulostan rikkinäiseltä levyltä: viha on parantunut pitääkseen uusia uhkia ja formaatin suuntaa kurissa. Cling to Dust, Dauthi Voidwalker, Endurance, Force of Negation, Graveyard Trespasser, Hidetsugu Consumes All, Klothys, God of Destiny, Lion Sash, Malanthrope, Territorial Kavu, ja Unlicensed Hearse on kaikki printattu edellisen muutaman vuoden aikana. Tämä ei toki koske yksistään artifact-strategioiden vastaamista, mutta komboperustaiset faksipinot yleisesti toimivat graven kautta.

Modernit ongelmat vaativat moderneja ratkaisuja.

Menneisyyden reliikit

Kaikkiaan kokemukseni on tähän asti ollut kaksijakoinen: artifactit tarjoavat paljon hauskoja synergioita, joille ehdottomasti toivoisin paikan formaatista. Toisaalta koko pelin kehitys ajaa turhan tursuttelun ahtaalle, kun kortit ja mana pitää käyttää jatkuvasti tehokkaammin. Kokisin itse helpoimpana ratkaisuna esimerkiksi Tolarian Academy uusiokokeilun formaatissa: koen, että se on se lisäponsi mitä arkkityypit keskimäärin tarvitsevat, enkä usko Academyn kaikessa kapeudessaan suoranaisesti rikkovan mitään tiettyä dekkiä saatika koko formaattia. Nykyisellään artifact-pakoista tykkäävät varmasti löytävät tapansa pelata pakkoja, mutta koko pelin ja sen myötä formaatin kiihtyminen tuntuu nykytahdilla ajavan joistain strategioista ohi. Toivottavasti myös council tiedostaa, että heillä on mekanismi vaikuttaa asiaan.