Morjesta vaan kaikille! Minun nimeni on Teemu ”Assariah” Eskola ja olen alkoholisti! Eiku siis olen pultin pelaaja. Pelaan RDW:tä/pulttia kaikissa formaateissa missä se on mahdollista (ja mahdotonta tv. Arena-brawl). Ensimmäiset haikkupelini taisin pelata vuonna 2011 UB Controlilla ja pulttiin siirryin tuossa 2014 ja monta kertaa olen vannonut, että nyt lopetan tän pelaamisen, mutta joka kerta sitä löytää ittensä selaamasta spoilerikaudella punaisia kortteja siinä toivossa että josko sieltä tulis uusia herkkupommeja.
Jollain on aloitettava, ja Magicissa se on aloituskäsi. Miltä näyttää haikkupultin paras aloitusseiska? Hahmottelin sen tämän näköiseksi:
Kädellä päädytään vuoron 4 tappoon ilman, että tarvitsee nostaa yhtään korttia lisää – ja mennään vielä kaksi damagea yli 20, eli koko ajan yleisemmän lifegainin suhteen löytyy vähän löysää. Toki jos Eidolon of the Great Revel korvataan millä tahansa haste-miehellä, saadaan vielä kaksi damagea lisää sille vuorolle kun äijä tulee tiskiin, mutta pitkässä juoksussa Eidolon on parempi rankaistessaan vihua pelin pelaamisesta, ja sitä mikään perushastekavu ei tee. Muuten aika pitkältihän se näyttää siltä miltä legacy burnin aloituskäsin näyttäisi. Ei varmaan yllätä ketään.
Burnin pelaaminenhan on kuin pelaisi paskaa comboa, joka voittaa viimeistään vuorolla viisi. Rupesinkin miettimään, että miksi pultti yleensä voittaa pelinsä? Tähän voisi leikkisästi vastata “no burni voitti siksi, ku kaverin lifet meni nollaan” mutta se ei-niin-selkeä vastaus on, että decki suorittaa sen mihin se on suunniteltu konsistemmin kuin moni muu formaatin decki (toim.huom. tästä on ollut aiemminkin juttua!). Ei mitään fancyjä kikkailuja, vain yksinkertaisesti kavut kenoon ja pultit kuuppaan. Sitten on niitä pelejä missä deckin vihanallet/Blood Moon-efektit purevat tehokkaasti. Ehkä eniten vihaa vuosien saatossa ovat saanut ahneet keepit, jotka kusevat ekan vuoron Wastelandiin.
Tällä hetkellä punaisten korttien valikoima alkaa olemaan niin laaja, että sanoisin sen mitä pistät deckiin olevan oikeastaan kiinni siitä mitä vastaan haluat outteja, ei niinkään mitkä kortit on parhaita. Joo, dekissä on about 80-90 korttia mistä kaikki on samaa mieltä että ”nää on must”, mutta sen ulkopuolella jokaisella on ne omat pet cardinsa joita haluavat pelata, taikka mille deckeille eivät yksinkertaisesti halua hävitä. Oma “maybe board” alkaa olemaan sellainen 100+ korttia, joita selailen tasasin väliajoin ja mietin “pitäiskö tätä sittenki pelata” ja päivästä riippuen sama kortti voi olla sisässä tai ei.
Minulle esitettiin hyvä kysymys: mikä on sellainen asia mitä pultti vihaa yli kaiken?
Asiaan vihkiytymätön saattaisi ekana todeta “life gain”, mutta olisi vain osittain oikeassa. Olen monesti pelannut pelejä, jossa vastustaja on saanut 10-20 lifeä pelin aikana mutta silti hävinnyt, kun ei ole saanut boardia haltuun ja olen vain tuutanut äijillä pataan koko rahalla. Life gainiin pitää yhdistää riittävän iso creture, joka ei kuole burnin poistoihin. Sitten ollaan sellaisilla seuduilla, että pakan pelaaminen muuttuu melkeimpä controllin pelaamiseksi enemmän kuin aggron. Alkaa burnipelaajan matematiikka siitä kuinka monta vuoroa pysyy elossa, eli montako nostoa on aikaa löytää vastauksia vastustajan kelloon, tai pistää lifet nolliin ennen kuin kuolo korjaa. Mielestäni tämä on sitä parasta pultin pelaamista, kun pääsee oikeasti miettimään miten saa kaiken irti rakentamastani deckistä. Monesti peli kulminoituu noin vuorolla 7-8, kun olet vaihtanut iskuja vihun kanssa siten, että sinun on kuoraistava pakan päältä se viimeinen niitti tai voit kätellä kaveria.
Se oikeasti raskain asia mitä pultti vihaa on superlineaarinen combo. Se on ihan sama mitä teet, kun kaveri pieraisee hillittömän lifegain-lötkön vuorolla kaksi tiskiin, tai Tendrils of Agonyttaa sua 20 vuorolla kolme. Siinä ei paljon kiinnosta onko god hand vaiko ei, kun vain 1-2 korttia koko deckissä pystyy vaikuttamaan asiaan. Se on vaan toivottava sormet ristissä, että kaveri ei pääse viuhumaan tarpeeksi nopeasti. Näistä molemmista on kokemusta, ja ehkä suolaisimmat kokemukset oli, kun olikohan 2017 vaiko 2018 hiluchampsien top kasissa eräs nimeltämainitsematon Niemi pisteli allekirjoittaneen pakettiin noin 20 minsassa pelaamalla ykköspelissä vuoron 2 Iona, Shield of Emeria ja kakkospelissä vuoron 3 Sphinx of the Steel Wind. Wham, bam, thank you mam.
Discordissa oli burnista keskustelua, joten alla pieni K&V aiheista.
K: Montaako 4-droppia pelaat ja mitä ne ovat? Mikä ovat RDW/Burn 4-droppien top 5?
V: 4-droppien lukumäärä on pitkälti asettunut siihen kahteen-kolmeen. Fiery Confluence, Hazoret the Fervent, Chandra, Torch of Defiance, Stoke the Flames, Hellrider, ja ehkä Torbran, Thane of Red Fell – ja oma pet cardini Territorial Hellkite. 😉
K: Montaako ländiä pelaat ja montako väritöntä sourcea? Fetsit vai ei?
V: Tällä hetkellä pelaan 31 ländiä, jossa on 4 väritöntä ländiä ja kaikki punaiset fetsit.
K: Mitkä ovat tämän hetken pahimmat tai raskaimmat kortit nähdä vastustajalta RDW/Burn-pelaajana?
V: Jos pitäis sanoa yksi kortti mitä vastaan on raskainta pelata, niin ehkä pahin on yksikertaisesti aktiivinen Umezawa’s Jitte. Se, että sen voin aktivoida milloin tahansa responssina mihin tahansa tekee siitä niin työlään pelata vastaan – puhumattakaa siitä, että se turjake saa counttereita kaikesta damagesta ei vain combatista… Sen jälkeen sanosin, että aktiivinen Scavenging Ooze on aiheuttanut eniten häviötä vuosien saatossa.