Paluu Tarkiriin tuo mukanaan perusvarmaa Magicia joka ei suuresti yllätä kumpaankaan suuntaan – hyvässä tai pahassa.
Tässä tekstissä keskityn lähinnä pariin henkilökohtaiseen nostoon. Laajempi katsaus löytyy tälläkin kertaan multimediaformaatissa:
Afterlife from the Loam
Harvoinpa enää saadaan aidosti pelikelpoisia animointispellejä – edellinen taisi olla Persist, ellei Fanaticia lasketa. Dragonstormin commander-setin Afterlife from the Loam tekee asian hyvin temaattisesti, ja antaa vieläpä meikäläistenkin vormaatissa pölliä tavaraa vastustajan gravelta. Näen, että suht yleisesti tämä tuo oman mörön lisäksi jonkun vastustajan kakkosdropin – living the dream olisi tietenkin tuoda oma Archon, vastustajan Bombardiers, ja ajella+flingata letaalit. Yhdellä spellillä saa myös mukavasti turvaa erilaisilta edicteiltä. Monipuolinen ja hyvin hinnoiteltu spelli joka sujahtaa vaivatta suurimpaan osaan formaatin reanimator-dekkejä.
Welcome the Dead
Toinen nostonikin juontuu commander-setistä, ja ehdin settikatsauksessani tituleerata tätä jo yhdeksi setin lempikorteistani. Yksistään Welcome the Dead on huono Night’s Whisper joka sentään tekee äijän ja ehkä flashbackaa myöhemmin. Sen sijaan esimerkiksi dredgessä se on todella monipuolinen kortti ja voittokeino itsessään, kun yhdellä kortilla saa sekä edistettyä omaa suunnitelmaansa että tehtyä pataljoonan verran zombeja – täpissä saapuminen ei tunnu kovin relevantilta downsidelta. Dredgen yksi pakanrakennushaaste onkin saada mukaan riittävästi graven kautta pyöritettäviä voittokeinoja, ja flashback on helppo tapa täyttää se ehto. Voipi olla että tämän saa mahdutettua johonkin Poxiinkin, mutta mitään yhtä voimakkaita tai luonnollisia koteja tälle ei ole kuin dredge.
Nature’s Rhythm
Monet hyvistä tutoreista ovat olleet formaatissa jo melko kauan (kuten Green Sun’s Zenith), mutta Invasion of Ikorian ja Finale of Devastationin tapaisia uusia ihmeitä ilmestyy silloin tällöin. Tykkään Nature’s Rhythmistä tässä jatkumossa: se ei tee muuta kuin tutoroi kretuja, mutta se saavutetaan hyvään hintaan ja pienin bonarein. Harmonizen neljän vihreän costi rajoittaa sen yleensä joko puhtaasti ramppiin, tai Cradle-tilanteisiin. Rampissa tosin on oleellista juuri se pelitapa, jossa alkupelistä tuodaan pöytään joku ≤3 manan valueäijä, ja myöhemmin samalla spellillä jokin parempi voittokeino. Näitä laadukkaita kretututoreita on jo kosolti, joten kaikkiin abzan-kretukombodekkeihin kaikki eivät enää mahtune, ja niissä Nature’s Rhythm on joko karvan verran liian huono tai korvaa jonkin toisen häntäpään tutorin.
Songcrafter Mage
Snapcrafter Mage tuo elävästi mieleen erään toisen Magic-historian kiintotähden. Siinä missä Snapari mahtuu costinsa puolesta vaikka ja mihin, on Songcrafter rankemmin hinnoiteltu. RUG on hyvin pelattu väriyhdistelmä ja tämä creature on selvästi hinnoiteltu aggressiivisesti: siitä oltaisiin voitu hyvin jättää flash tai vaikka yksi poweri pois, mutta laadusta tinkimättä on saatu aikaiseksi uuden midrange-sukupolven ihmemies, joka pystyy esimerkiksi neljästä manasta castaamaan pöytään ja kylkeen harmonizattua jonkun CMC ≤4 spellin – yksi värillinen pip, ja Songcrafterin itsensä täppäämällä kolmosen harmonizemaksu. Hinnoittelupolitiikka on melko kankea, kun vaikkapa Mana Leak vaatii pöydästä UUGR. Useimpien neliväri-ihmeiden mana base tosin taipuu tällaiseen nykyään sangen vaivatta. Mielestäni setin selkein yleishyvä midrange-kortti.
Leave a Reply