Edellinen toteutustapa keräsi mukavan vastaanoton, joten sama teknologia toistuu: tämä kirjoitus tulee keskittymään vain kouralliseen mielestäni oleellisimpia kortteja European Highlanderin kannalta – pyrin valitsemaan vain yhden per väri. Laajempi otanta löytyy ohesta videomuodossa.
Mekaniikat
- Offspring – Uusi kicker, joka tekee creaturesta ETB:llä 1/1 kopion. (esim. Coruscation Mage)
- Gift – Uusi kicker, jossa maksun sijaan vastustajalle annetaan joku määritelty juttu, kuten 1/1 toksu tai kortti. (esim. Long River’s Pull)
- Expend N – Triggeraa käyttäessäsi vuoron N:nnen manasi. (esim. Brambleguard Veteran)
- Forage – Exilöi kolme korttia graveltasi tai säkkää foodi, niin jotain tapahtuu. (esim. Thornvault Forager)
Kortit
Beza, the Bounding Spring kiertää Karakasin tuomat vaikeudet mehukkaalla ETB-triggerilitaniallaan. Efektinä suorimmat verrokit lienevät Timely Reinforcements ja Sunset Revelry, ja Beza sujahtaakin varmasti useampaan kontrollidekkiin. Samalla rahalla myös erilaiset blink-strategiat ovat varmasti kiinnostuneita siitä curven yläpäänä. Sattumoisin valkoisesta löytyy myös mainitsemani Karakas, ja Bezan tarkoituksellinen pomputtelu hautaa puhtaat aggrostrategiat jatkuvan valuen alle. Sheoldred, the Apocalypse on viimeisen parin vuoden aikana opettanut meille sen, miten hankalat statit 4/5 ovat. Bezasta on vaikea löytää suoranaisia heikkouksia, sillä se on selvästi conssikäyttikseksi pushattu olento.
Into the Flood Maw ei ole samalla lailla ilmiselvän voimakas kortti. Unsummon ei ole kovin pelattu kortti, mutta tästä versiosta löytyy ylimääräinen mauste. Useimmat tempodekit tuskin ovat tästä kiinnostuneita, mutta sen sijaan Oath of Druids -dekit ovat hyvin kiinnostuneita antamaan creatureita vastustajalle. Aiemmasta arsenaalista löytyvät esimerkiksi Swan Song ja Forbidden Orchard. Nonland permanentin bounceeminen on hyvin voimakas efekti, ja jos siihen saa yhdistettyä asian jota oma strategia ajoittain haluaa tehdä, niin mielestäni tässä on yksi setin kenties vähälle huomiolle jäävistä timanteista. Eipä se toisaalta suurta yleisöä juuri kiinnostakaan kapean toiminta-alueensa vuoksi.
Season of Loss on Season-syklin musta edustaja. Kaikki syklin kortit tekevät saman jutun: 5 tai 6 manan sorceryitä, jotka antavat viisi tassua joita käyttää eri moodeihin. En usko että Season of Gathering, Season of Weaving, tai Season of the Burrow tulevat ikinä näkemään peliä, mutta tämä sekä punainen Season of the Bold pelaavat omia roolejaan tietyissä dekeissä. Useimmiten musta Season on hyvin voimakas board clear, mutta todennäköisesti usein se on myös esimerkiksi “säkätään 3, nostan kortteja” tai miksipä ei joka edicti joka nostaa 2. Grist, the Hunger Tide on osoittanut miten vaikea tuolla viimeisellä moodilla on useimmiten lopettaa pelejä, mutta jo kaksi ensimmäistä moodia ovat monissa dekeissä (wuhuu Team Pox) aivan riittävän hyviä.
Sunspine Lynx on puolikas Price of Progress jaloilla. Se jatkaa temaattista nonbasic hate -kesää Harbinger of the Seasin ja Winter Moonin vanavedessä. Se tosin menee huomattavasti useampaan dekkiin. Monet punaisia nelosdroppeja castaavat dekit (poislukien Caves of Chaos Adventurerin ja Furyn kaltaiset suunnitteluvirheet) ovat jo valmiiksi hyvin syvällä basiceissa, aina RG Monstersia ja erilaisia Medium Red -dekkejä myöten. Samat dekit ovat myös kiinnostuneita hankkiutumaan eroon True-Name Nemesisin kaltaisista ongelmablokkereista, jonka tämä Questing Beastin ohella tekee hienosti. En aluksi ollut varma kuinka kiinnostunut esimerkiksi UR Tempo olisi tästä, mutta toisaalta dekki usein jo pelaa joitain neljän manan “I win”-kretuja, kuten juuri Caves of Chaos Adventurer ja Emberwilde Captain. Price of Progress voittaa pelejä, ja sen puolikas sidottuna 5/4 creatureen lisätekstillä tekee epäilemättä samoin.
Keen-Eyed Curator on Lynxin ohella mielestäni selvä kilpailija setin parhaan kortin asemasta. Scavenging Ooze on ollut läpi historian vihreiden dekkien vakiovieras, ja Curator tarjoaa lähes identtiselle paikalle hyvää kilpailua. Graveviha ei ole koskaan ollut relevantimpaa kuin nykyään, ja yhden värittömän aktivaatio verrattuna yhden vihreän aktivaatioon on suuri. Molemmilla cast+aktivointi on GG1, eri osamaksuissa. Ooze kerää nappeja ja antaa lifeä, kun taas Curator on ennen pitkään paljon relevantimpi voittokeino tramplen ansiosta. Selkeät plussat ja miinukset tekevät tyhjiössä korttien välillä valinnasta turhauttavan vaikeaa, ja sanoisin valinnan riippuvan ensisijaisesti juuri omasta metasta tai dekin muista heikkouksista ja vahvuuksista.
Fisher’s Talent edustaa tässä kuusikossa Bloomburrow’n commander-lisäsettiä, jonka vuoksi se todennäköisesti jää myös melko vähälle huomiolle. Neljän manan enchantmentit tuskin puhuttelevat hirveän montaa dekkiä, mutta sinivihreä on juuri oikea värikombo esimerkiksi kovan manan ländipakkoihin. Talent on aivan vähintään Phyrexian Arena, joskus myös satunnainen blokkeri, tai paria vuoroa myöhemmin aito voittokeino. Satunnaisia fishejä tai sharkeja tuskin keskivertopakasta löytyy ihan kauheasti, mutta se joulumaa kun tämä yhdistyy Shark Typhoonin kanssa on epäilemättä hieno kokemus. Toisaalta esimerkiksi sinistä pelaaviin enchantment-pakkoihin tämä voi muodostaa tarkoituksellisen pikkukombon Shark Typhoonin ja Hall of Heliod’s Generosityn kanssa, tarjoten kortteja ja valtavia turilaita koko manan edestä.
Yhteenveto
Bloomburrow ei ole erityisen vahva setti, ja MH3-krapulaa potiessa ehkä ihan hyvä niin. Setti pärjää pidemmälle ihastuttavalla flavourillaan, mutta tuo myös parin formaattistaplen lisäksi useita mukavia lisälappuja harvinaisempiin strategioihin, kuten Soul Sistersiin, Poxiin, ja Ruby Stormiin. Se myös ainakin itselleni tuo kortteja, jotka avaavat silmiä uusille mahdollisuuksille vanhojen arkkityyppien kuten Enchantressin parissa, ja se on aina henkilökohtaisesti maukkaimpia settien sivumakuja.