Skip to content

Villin lännen meininkiä

Wizards lähtee laukalle pitkin preeriaa villin lännen Outlaws of Thunder Junctionin kautta. Monet (minä mukaanlukien) nosteli paljastuksen yhteydessä kulmakarvojaan juuri teeman suhteen, mutta toisaalta luottoni WotCin kyvykkyyteen “magicifioida” erikoisiakin aihepiirejä on suht korkea.

Kuten aina, lista ei ole täydellinen, ja lähinnä kokoelma ensi silmäyksellä itselleni mielenkiintoisia kortteja. Mukana on pääsetti kaikkine lisukkeineen, josta puheenollen…

Setti, setin päällä setti…

Setti on melkoista haperoa: saman katon alla on itseasiassa viittä eri symbolia.

  • Outlaws of Thunder Junction (OTJ) on pääsetti sellaisena kuin Magic-setit ymmärrämme.
    Esimerkki: Gold Pan|OTJ
  • Castaava Commander-setti (OTC) on nykyajan mukainen EDH-lisäsetti omalla ikonillaan.
    Esimerkki: Back in Town|OTC
  • The Big Score (BIG) oli tarkoitettu Aftermathin tapaiseksi pikkusetiksi, mutta ymmärtääkseni yhdistettiin sellaisenaan pääsettiin Aftermathin flopattua. Tälläkin on oma setti-ikoninsa, ja kaikki kortit esiintyvät mythiceinä.
    Esimerkki: Hostile Investigator|BIG
  • Breaking News (OTP) on setin masterpiece-reprinttiosio. Setillä on oma ikoninsa ja uusi card frame, mutta kaikki kortit tosiaan ovat reprintejä.
    Esimerkki: Thoughtseize|OTP
  • Special Guests (SPG) tekee paluun kymmenen uuden full art reprintin muodossa. SPG nähtiin jo parissa edellisessä setissä.
    Esimerkki: Brazen Borrower|SPG

Mekaniikat

Plot on variaatio foretellista. Plot on ability, jonka maksaessa kortti menee exileen (face-up). Kortin voi kästätä exilestä jollain myöhemmällä vuorolla sorcery speedillä maksamatta costia. Plot on special action.
Esimerkki: Plan the Heist

Saddle on variaatio crew’sta. Toisin kuin vehiclet, saddle-kretut ovat aina creatureja. Saddle sen sijaan antaa jonkin combatiin liittyvän lisätriggerin, ja Saddle N toimii lähes kuin Crew N – huomattava ero on, että saddlen voi aktivoida vain sorceryna. Creature type mount kulkee saddlen kanssa yhdessä.
Esimerkki: The Gitrog, Ravenous Ride

Spree on variaatio escalatesta. Spree-korteilla on jokin perusmaksu, ja merkatuilla lisämaksuilla kylkeen saa erilaisia moodeja. Moodeja on valittava vähintään 1.
Esimerkki: Requisition Raid

Mukana on myös kaksi uutta termiä: Outlaw ja Crime.
Outlaw on kuten party, eli viittaa tiettyihin creature typeihin olematta itse sellainen. Outlaw’t ovat assassinit, mercenaryt, piratet, roguet, ja warlockit.
Esimerkki: Outlaws’ Fury
Crime tarkoittaa vastustajan juttujen targetoimista. “Jutut” ovat opponentit itse, heidän kontrolloimat asiat (permanentit, spellit, abilityt…), sekä kortit heidän gravella. Esimerkiksi Counterspellin castaaminen vastustajan spelliin tai vastustajan ländin syöminen Deathrite Shamanilla ovat crimeja, kun taas Summary Dismissal tai Rest in Peace ei.
Esimerkki: Seize the Secrets

Valkoinen

Aven Interrupter

Aven Interrupter lainaa esikuviltaan Elite Spellbinderilta ja Spell Quelleriltä. Mana costistaan huolimatta se vaikuttaa epäilyttävästi enemmän jälkimmäiseltä, ja minusta istuu tukevammin temporooliin kuin D&T-mäiseen vihanalleiluun. Stattinen ability sulkee kaiken maailman flashbackit, suspendista tai adventurelta castaamiset, sekä luonnollisesti plotit. Mielestäni pseudocounteri on kuitenkin kortin relevantimpi teksti, ja sen kautta pääsee potentiaalisesti sotkemaan kaksikin vastustajan vuoroa – tai hardcounteroimaan Force of Willin tai Green Sun’s Zenithin. 2/2 flashilenturi on hyväksyttävä lattia kolmelle manalle hankalasta manacostista huolimatta. Aika näyttänee sen ratkaisevan seikan, onko kortin muu teksti riittävän tehokasta viha- tai temposuunnitelmaan. Suurin huoli etenkin monovalkoisten dekkien suhteen on kolmosdroppislotin ruuhkaisuus alati nopeutuvassa formaatissa.

Final Showdown

Spree-korteista ensimmäisenä on Final Showdown. Mekaniikan ongelma tuntuu laajemmin olevan korkeat mana costit, eli ylivoimaisesta modaalisuudesta huolimatta rahalla ei saa riittävästi tekstiä highlanderin kaltaisessa korkean voimatason formaatissa. Showdown osui silmään lähinnä Dress Downin kautta, jota pelataan formaatissa jonkin verran mutta silti on mielestäni alipelattu. Kaikista tärkeimpänä erona Showdownia vastaan, se ei Dress Downin tapaan sulje ETB-efektejä, eli sen castaaminen esimerkiksi stäkissä olevaa kretua vastaan ei toimi. Showdownista puuttuu myös kultainen “draw a card”-teksti, ja sääntömuotoilun vuoksi sitä ei voi Dress Downin tavoin vierittää seuraavalle vuorolle endissä castataessa – eikä se tarjoa harvinaisempaa korttityyppiä gravelle sitä haluavissa pakoissa. Sen sijaan sen tarjoamat lisämoodit ovat käytännöllisiä, ja etenkin kahden ekan moodin yhdistäminen samaan castiin voi tulla hyvin relevantiksi. Monet kretukkaatkin pakat ovat ihan tyytyväisiä Day of Judgment -instanttioptiosta – vaikkei kuuden manan wrathit hyviä olekaan – sillä Showdownin cost of inclusion on muiden moodien vuoksi huomattavasti matalampi. Luulisin kuitenkin, etteivät efektit yksistään ole riittävän hyviä, ja yhdessä liian kalliita.

Sininen

Three Steps Ahead

Three Steps Ahead ottaa nimestään huolimatta spree-pelattavuudessa askeleen taakse, eli kohti mekaniikan keskiarvoa. Cancel ei ole hyvä, Stunt Double ei ole hyvä (vaikka saisikin kopsata artifactin, niin silti vain omia), eikä Catalog ole kovin hyvä. Mitä saadaan jos nämä kaikki laitetaan modaaliseen korttiin? Tuskin siltikään pelikelpoista korttia, ja esimerkiksi kuudella manalla pelaisin mieluummin Sublime Epiphanyn. Modaaliset “nosta kortti tai counteroi” ovat aina houkuttelevia kortteja, mutta ne tuntuvat yhtä usein olevan niitä lähes-pelattavia kortteja jotka lähtevät ensimmäisenä dekistä. Tämän vuoksi pelkään Three Steps Aheadin putoavan samaan loosiin: moodit ovat riittävän kalliita ollakseen monivalintaisia, eivätkä yksistään tee riittävästi. Kortti saattaa löytää rakosensa pakoissa, jotka haluavat alkupelissä pelata cancelin mutta silti saada loppupelissä ekstravalueta.

Duelist of the Mind

Duelist of the Mind on uusi Faerie Mastermind: kahden manan lenturi, joka on myös invitational-kortti. Pari settiä sitten puhuin Malcolm, Alluring Scoundrelin yhteydessä näistä kahden manan lentureista, jotka tuntuvat olevan nykyään settien vakiokamaa. Suorista verrokeistaan poiketen Duelistilla ei ole flashia, mutta vigilance on myös sangen hyvä sana, etenkin kolmosen perseellä. Kortin helpoimmin kuviteltava koti on erilaiset tempodekit, jotka tykkäävät nostaa runsaasti kortteja, sekä targetoida vastustajan asioita joko battlefieldillä tai stäkissä. Duelist toimii näppärästi Brainstormin ja Sylvan Libraryn kanssa, mutta kokisin siitä eniten kiinnostuneiden pakkojen etsivän juuri noin kahden powerin lenturia, joka antaa muulle pelin aikana luonnollisesti tapahtuvalle toiminnalle lisäarvoa.

Jace Reawakened

Serra Avenger on muuttunut tullessaan täysi-ikään (kyllä, Time Spiralista on vajaat 18 vuotta). Jace Reawakened liittyy Wrenn and Sixin ja Tibalt, the Fiend-Bloodedin kyseenalaiseen kahden manan walkereiden klubiin ja kiertää samalla hiukan kerhon sääntöjä. Kaksi manaa on silti kaksi manaa vaikka nelosvuorolla, jolloin boardia voi kehittää tällä ja pitää silti manaa auki vaikkapa counteriin – ja vieläpä plotata jonkin peluun ensi vuorolle. Jacen kahden monikäyttöisen plussa-abilityn mahdollistamat play patternit yhdistettynä hyvin edulliseen mana costiin tekevät epäilemättä kortista paljon pelatun, eikä rajoite todennäköisesti ole edes monelle pakalle varsinainen rajoite, sillä esimerkiksi control halunnee välttää manojen täppäämistä sorceryspeediin ensimmäiset vuorot. Näen tämän kortin helposti myös esimerkiksi reanimatorissa, jossa kaikki moodit ovat hyvin relevantteja.

Forger's Foundry

Forger’s Foundry on kolmen manan manakivi – niitäkin on historiallisesti jonkun verran pelattu, kuten Worn Powerstonea ja Coalition Reliciä. Sen uniikki jekku on tosin juuri sellaista high roll -tursuttelua, jota Magicissa arvostan. Pari cantripia, Fabricate, ja vaikkapa poisto tuottaa loppupeleissä sangen hyvän payoffin. Viisi manaa ei ole faksikkaissa dekeissä ihan mahdottomasti. Hyvää tekstimuotoilua kortissa on, että castattua korttia (esimerkiksi counteria) ei ole pakko laittaa Foundryn alle, ja vastaavasti siitä myöhemmin castatut kortit suuntaavat gravelle – eikä niitä ole pakko ottaa könttänä ulos, vaan ne voi lunastaa paloissa. Sininen mana on myös sinällään rajoittamaton, eikä kortissa ole “use this mana only to cast instant or sorcery spells” tai muuta vatulointia. En usko, että kovin moni pakka faksien ulkopuolella jää kaipaamaan tätä, mutta tämä lienee lempikorttini tästä setistä puhtaasti mehustelumahdollisuuksien vuoksi.

Worldwaker Helm

Worldwalker Helm ei ole kolmen manan manakivi. Se antaa lisävalueta suurelle osalle dekistään luodessa alkupelistä lisää artifacteja Thopter Foundryn kanssa ja loppupelistä kopioidessaan Urza’s Saga -tokeneita. Lattia kortille on hyvin matala, sillä artifact tokeneista välittäminen on kapea lankku käveltäväksi. Toisaalta, monenlaiset artifact-pajat tuppaavat tekemään paljon toksuja. Map-tokenit ovat artifact tokenien tierlistillä matalalla, mutta silti suht hyviä ja ovat suoraan joko manaa Urza, Lord High Artificierille tai Kappa Cannoneerille, tai lisäpoweria karnstructeille. Helmistä siis saa tavallisesti hyvää valueta grindikkäämpien pelien aikana, ja lisäksi karnstructien kopiointi on pelejä lopettava katto. Worldwalker Helmin yksi toinen kirjoittamaton synti on, etten usko sen olevan yhtä hyvä kuin muut setin kolmen manan siniset artifactit.

Esoteric Duplicator

Esoteric Duplicator on tyylipuhdas manasinkki. Vähimmillään se on kolmen manan clue (kirjaimellisesti). Parhaimmillaan se tekee artifacteista vaikeita tai mahdottomia poistaa, tai nostaa kortteja itseään kopioimalla. Duplicatorin duplikoiminen taas ei ole kovin monimutkaista, sillä ability tekee nimenomaan kopion säkätystä faksista, eli alkuperäinen löytyy edelleen todennäköisesti pöntöstä. Tällöin joko säkätyn Duplicatorin tai minkä vaan toisen faksin palauttaminen takaisin pöytään vaikka Sevinne’s Reclamationilla tai Emry, Lurker of the Lochilla on triviaalia. Triggerin sijoittaminen end stepiin lienee varman päälle pelaamista, sillä muuten Duplicator varmasti hajoittaisi useamman asian kombomahdollisuuksillaan. Tulen mieluusti tekemään jonkin Grixis Artifacts -pakan, jossa pyörittelen tätä ja Oni-Cult Anvilia.

Simulacrum Synthesizer

Kolmen manan sinisten artifactien kavalkadin päättää tältä erää Simulacrum Synthesizer. Toiminnaltaan se on äärimmäisen yksinkertainen: ETB:llä saa pientä virtuaalista korttietua scry’sta, mutta heti sen jälkeen seuraa karnstructien kavalkadi ja loputon value. “Mana value 3 or greater” karsii ison osan dekistä pois, mutta jättää kenties tärkeimpänä usein tutoroidun ja uudelleencastattavan Cryptic Coatin. Synthesizerissa on lopulta vähän nyansseja ja analysoitavaa, sillä se on etenkin kolmeen yllä katsastettuun samankaltaisuuteen verrattuna suoraviivainen.

Huomionarvoista tässä nelikon viimeksi mainitussa triossa on niiden kombottelu keskenään. Kussakin on toisia tukevaa tekstiä, mutta toisaalta jokainen toimii myös itsekseen. Kuinka monta kolmen manan sinistä artifactia mahtuu faksidekkiin? En tiedä, mutta toivottavasti ainakin pari-kolme lisää.

Musta

Tinybones, the Pickpocket

Tinybones, the Pickpocket on Dire Fleet Daredevilin ja Ragavan, Nimble Pilfererin lemmenlapsi. Voimatasoltaan Tinybones asettuu tämän leveän skaalan alkupäähän. Kortin lattia on Typhoid Rats, ja playpatternien kautta ykkösvuoron Tinybones saattaa hyvinkin pysäyttää vastustajan ekan vuoron cantripin. Tinybonesin voima löytyy mielestäni juuri siitä, että se on turhauttavan pieni pelinappula poistettavaksi, mutta toisaalta jos poiston käyttää johonkin muuhun, Tinybonesista tulee taas hiukan vaarallisempi. Tinybonesin blokkaaminen on myös varsin turhauttavaa. Se onkin kenties jonkinlainen lukkopala, joka täytyy poistaa tavalla tai toisella ennen sen laukalle lähtemistä. Tinybones ei ole relevantti pelkästään ykkösvuoron “staxipalana” joka pakottaa vastustajan pelaamaan tietyllä tavalla, vaan toimii samalla lailla myös loppupelissä, jossa se yleensä huonoimmillaan tradee kombatissa jonkin isomman creaturen kanssa.

Gisa, the Hellraiser

“Uusi lordi zombeille” alkaa olla jo oma meeminsä näitä settikatsauksia kirjoitellessa. Gisa, the Hellraiser on sellainen, mutta useimmista muista poiketen myös uhka itsessään – kuten viidellä manalla sopii olettaa. Karakas-psykoosini hellittävän wardin kautta hiukan, ja Gisan triggeri vaikuttaa asialta, joka tulee joka tapauksessa tapahtumaan useasti pelin aikana (joskaan ei useasti vuorossa). Gisaa insidentaalisesti pelaavat pakat voivat olla formaatissa harvemmassa, kun esimerkiksi Sedgemoor Witchin kaltaiset kretut tekevät vastaavaa asiaa tehokkaammin. Pelaisin silti tyhjiössä luultavasti Gisaa mieluummin kuin esimerkiksi Grave Titania. Gisan vastaaminen on useimmiten vastustajalle kallista tai muuten hankalaa, ja pöytään jäädessä se lopulta hautaa vastustajan valueen.

Harvester of Misery

Jos Gisa on omanlaisensa Grave Titan, on Harvester of Misery omanlaisensa Massacre Wurm. Huomattava downside on teksti “other creatures”, eli omat kretut eivät ole turvassa Harvesterilta. Channel-abilityt ovat sen sijaan erittäin vahvoja, ja tämä on mielestäni esimerkki kortista mitä monet pakat nykyään haluavat: alkupelin tehokasta interaktiota, ja mid/endgamen kova uhka yhdistettynä N-for-1-mahdollisuuteen. Olen myös tällaisten creatureiden ystävä tempokkaammissa reanimator-versioissa, joissa esimerkiksi Deathrite Shamanin poistaminen alkupelistä on tärkeää, samoin kuin mahdollisesti animoitavien uhkien hardcastaaminen.

Forsaken Miner

Siinä missä burni pelaa kovaa tiheyttä yhden manan kakkospowereissa, monomusta pyrkii samaan. Forsaken Miner on uusi variantti mustan rekursiivisista ykkösdropeista, liittyen samaan ketjuun Bloodsoaked Championin, Dread Wandererin sun muiden kanssa. Kakkosen toughness on mukava lisä Forked Boltia pelaavassa maailmassa. En ole pakkaa koskaan pelannut, mutta ulkopuolisin silmin näitä mustan ykkösen kakkosia katsellessa kenties tärkein asia on rekursion helppous: Gutterbones ja Bloodsoaked Champion palaavat tonttiin kuin itsestään, kun taas Gravecrawler ja Cult Conscript vaativat juuri sen ratkaisevan vähän enemmän vaivaa. Forsaken Miner tuntuu kovin helposti palautuvalta, joten sen ja hyvän statlinensa ansiosta se varmasti löytää tiensä sille ominaisiin dekkeihin.

Rush of Dread

Rush of Dread löytää tiensä tähän katsaukseen puhtaasti olemalla kontrolloitava Pox. Se ei (valitettavasti!) koske vastustajan ländeihin, mutta oman kokemukseni mukaan Poxin suuri ongelma dekkinä on efektien holtittomuus. Monesti kädessäni on ollut Smallpox tai Death Cloud, mutta koska kaikki moodit tulevat samassa paketissa tahdostani riippumatta, jäävät ne usein castaamatta, sillä en ole valmis esimerkiksi säkkäämään omaa Sheoldred, the Apocalypsea tai ratkaisevaa ländiäni. Sen vuoksi Rankle’s Prank, Invoke Despair, ja Torment of Hailfire ovat pakassa niitä haluttavimpia efektejä: ne joko osuvat vain vastustajaan, tai ovat hallittavissa. Rush on eittämättä hyvin kallis spelli castattavaksi, mutta koska Poxin kriittisessä massassa on vielä merkittäviä laatuaukkoja, se sopinee juuri siihen.

Punainen

Legion Extruder

Legion Extruder jatkaa sinisen artifact-kvartetin sointuja. Shock kahden manan sorceryna ei ole kaksinen floor, mutta 3/3 faksitäijien teko on hieno temppu – etenkin kun sanamuotoilu on “sacrifice another artifact”, eikä esimerkiksi “anotehr nontoken artifact”. Ainoastaan sana another hiukan hillitsee kortin tekstuuria. Artifactit ovat kuitenkin tottuneita pyörimään graven kautta, ja juuri ETB-ability tekee Extruderista hyvin pelattavan kortin, ja ilman sitä eli jotain relevanttia siinä-ja-silloin-vaikutusta boardiin se olisi lopulta hiukan surullinen. Golemeille ei taida olla formaatissa mitään erityisempää synergiaa (poislukien Blade Splicer, jota vieläkin näkee ajoittain), mutta Extruder ei vaadi paljoa ollakseen hitaasti tikittävä kello pöydässä. Kombot Esoteric Duplicatorin ja Worldwalker Helmin kanssa käytännössä pyöräyttävät itsensä.

Slickshot Show-Off

Slickshot Show-Off vaikuttaa erehdyttävästi jonkunlaiselta lentävältä Monastery Swiftspearilta. Plot kuitenkin avaa tämänkin kortin kanssa mielenkiintoisia tapoja pelata. Kolmosvuorolta eteenpäin Slickshot on helposti yhdistettävissä johonkin yhden manan cantripiin tai poistoon, tai vaihtoehtoisesti kakkosvuoron Plot ja kolmosvuoron ilmainen cast avaa paremmat mahdollisuudet ajaa kolmea tai vitosta ilmassa castivuorolla. Hasten ja helpon triggerin ansiosta kortti ei ole myöhemminkään kuollut nosto. Plotista castaaminen myös tuo oman makunsa peliin, sillä mikäänhän ei pakota tuomaan Slickshotia pöytään seuraavalla vuorolla, vaan exilessä ollessaan se on ylimääräinen peliobjekti, joka vastustajan täytyy ottaa huomioon omissa pelauksissaan esimerkiksi poistojen käytön kautta – samalla plotista pulpahtaessa Slickshot kiertää kaiken maailman Mana Leakit tehokkaammin. En osaa sanoa kuinka hyvä dekki “Izzet Blitz” on formaatissamme, mutta Slickshot lienee yksi pakan parhaista korteista.

Vihreä

Vengeful Regrowth

Vengeful Regrowth on kolmas titaani itse Primeval Titanin ja Gaea’s Commandin vierelle. Se tekee asiat hiukan omalla tavallaan ja kurkkii graveen libraryn sijaan – valehtelematta heikompi efekti, mutta toisaalta myös jotain mitä kohtuu usein haluaisin landsilla tehdä. Flashbackin (joskin todella hintavan sellaisen) kautta Regrowth sopii myös erilaisiin Intuition– ja Gifts Ungiven -kokoonpanoihin. Olen ajoittain halunnut pelata Realms Unchartedia erilaisissa ländidekeissä. Echoing Deeps vei tämän suunnitelman jo hiukan kohti mahdollista, ja nyt tämän kortin myötä luulen kokeilevani tätä uudempaa, tuskin parempaa versiota. Vaikea nähdä, ettei lähes kaikki lands-pakat ilahtuisi tästä efektistä, joten korkea mana cost jääkin itse kunkin mietittäväksi.

Freestrider Lookout

Olen aiemmin puhunut “ländikorteista jotka eivät mahdu ländsiin”. Freestrider Lookout saattaa olla jälleen yksi sellainen. Efekti on luonnollisesti jotain mitä lands haluaa, mutta se tuskin on riittävästi. Lands on myös melko lainkuuliainen, joten luotettava triggeröinti voi koitua ongelmaksi. Aina on Maze of Ith ja Karakas. Erilaiset tempopakat voivat myös olla kiinnostuneita tästä triggeristä, mutta kolmen manan 3/3 ei taas sovi sellaisenaan niiden suunnitelmiin. Sopivampi kokeilualusta voisi olla midrangempi suunnitelma, josta löytyy myös ländipakettia eli jotain parempia osumia kuin dualeita. Surveil-ländiin osuminen on aina kivaa, mutta silloin tämä tuntuu kaksi manaa kalliimmalta Drgon’s Rage Channelerilta. Eräs turkulainen pelaaja (terveisiä) on pitkään laittanut jundiin erilaisia ländiviuhutteluita, jolloin näkisin Lookoutin potentiaalisena kokeiltavana.

Bristly Bill, Spine Sower

Bristly Bill, Spine Sower soluu samaan “ei mahdu ländsiin”-teemaan. Legendaarinen karhu ei ole vakuuttava, joten kakkosdropiksi siitä harvemmin on. Kolmosvuorosta eteenpäin alkaa tapahtua fetsien, Crop Rotationin, Knight of the Reliquaryn, sun muun kautta, ja viiteen manaan saatetaan päästä suht piankin. Kuinka moni lands-versio kaipaa tätä efektiä? Tuskin kovin moni, sillä usein game plan on päästä Fastbond-komboille, tai Field of the Deadiin. Bristly Bill saattaa olla yhdenlainen payoff Fastbondille, mutten usko, että “standardilistat” sitä kaipaavat. Toisaalta, Bristly Bill on napakymppi Hardened Scalesiin, joka ei vielä ole “oikea dekki”, mutta on pyörinyt parinkin pelaajan brewauslistalla. Täytyypä itsekin palata tämän myötä siihen projektiin…

Bristlebud Farmer

Siinä missä Bill ei vaikuta mitenkään pushatulta, Bristlebud Farmer on. Neljän manan 5/5 trample on ehtaa 2020-luvun Magicia, ja siihen yhdistetään vielä pieni ETB-value, sekä potentiaalinen korttietu. Tällaiset neljän manan pihvit kuitenkin menevät formaatissa äärelliseen määrään pakkoja. Ensisijassa näkisin medium greenin tapaiset lihadekit, jotka haluavat rampata ulos juuri tällaisia isoja beatereita, jotka kaiken lisäksi antavat kortteja. Toisekseen “food fight” on esiintynyt aiemmin kanadalaisten ystäviemme formaatissa. Kyseinen dekki pyörii nimensä mukaisesti foodien ympärillä, jolloin ne muuttuvat Farmerin omaa triggeriä pidemmälle hyödyntäviksi permanenteiksi. Kolmannekseen, haluan nähdä sieluni silmin jonkinlaisen vihreää pelaavan Ancient Stirrings -faksidekin, jossa Cyberdrive Awakener pieksuttaa foodeilla.

Goldvein Hydra

Goldvein Hydra vaikuttaa pitkästä aikaa pelattavalta hydralta. Niin käynee silloin, kun korttiin lätkäistään riittävästi keywordeja. Aika ajoin näen listatoissa muun muassa Voracious Hydran, mutta mielestäni X-hydrista ainoa oikeasti pelattava on Mistcutter Hydra oikeassa metassa. Goldveinilla on kaikki mahdollisuudet päästä samaan kategoriaan. Yleinen ongelma millä tahansa isolla lihalla on, etteivät ne saa tehtyä riittävästi manaan nähden vaan syövät poistoa. Voracious Hydralla ei ole hastea, ja fight on huono mekaniikka – neljän manan 2/3 Mawloc tai Ebony Rhino ei ole hyvä kortti modaalisenakaan. Vigilance, trample, ja ennen kaikkea haste taas ovat väkevä kattaus, ja viimeistään manasijoitusta kotiuttava dies-triggeri nostaa Goldvein Hydran oman kategoriansa kärkikastiin ja manakkaiden kretudekkien pelattavien listalle.

Railway Brawler

“Pushatun ison vihreän lihan” titteli kuitenkin tältä erää menee Railway Brawlerille. Bristlebud Farmeriin verrattuna yhdellä ylimääräisellä manalla saa reachin, joka etenkin monovihreässä on hyvin relevantti keyword. Plot on kuitenkin kortin mehu, sillä Brawlerin saa pöytään neljää manaa seuraavalla vuorolla joka tapauksessa – ja ainahan sitä ei viiteen manaan edes päästä, jolloin Brawler on efektiivisesti nelosdroppi. Plotilta tullessaan manat ovat myös sillä vuorolla auki, joten curve esimerkiksi Questing Beastiin, Verdurous Gearhulkiin, tai ihan vaan pariin 2/2 manatonttuun tuntuu mehukkaalta. Ability on kaiken kukkuraksi pysyvä, eikä sisällä sanoja “during this turn” – pöytään jäädessään value siis kasaantuu entisestään. Brawler kuolee poistoon, mutta esimerkiksi juuri medium green sisältää ihan riittävästi vastattavia uhkia muutenkin.

Ancient Cornucopia

Ancient Cornucopia on aiemmin esitellyn Forger’s Foundryn tavoin kolmen manan manakivi, joskin huonommassa värissä. En uskokaan sen kiinnostavan faksidekkejä (niin kiva kuin se olisikin Aetherflux Reservoirin kanssa), sillä triggeri ei ole kyseisiin pakkoihin kovin hyvä etenkään “kerran vuorossa”-rajoituksen takia. Jos itse laittaisin Cornucopian dekkiin, olisi se todennäköisesti jonkinlainen Niv to Light -multicoloripläjäys, jossa Cornucopia sekä fiksaa kamalaa manabasea että antaa kalliille midrange-strategialle hengitystilaa 2-4 lisälifellä per vuoro. Cornucopian kiva puoli on cast-triggeri ETB:n tai muun sijaan, vaikka tietenkin creaturestrategiaan pohjautuva dekki haluaisi luultavasti käyttää kakkos- tai kolmosvuoronsa johonkin muuhun kuin suht do-nothing-manakiveen. En siis näe että Cornucopia menee sellaisenaan mihinkään dekkiin, mutta on kiva optio tiettyihin tarpeisiin.

Multicolor

Slick Sequence

Slick Sequence on arkkityypillinen tempo/blitz-kortti, hyvässä ja pahassa. Kuten Legion Extruderin kohdalla mainitsin, kahden manan Shock ei ole hyvä kortti. Tässä yhteydessä se tarjoaa osan investoinnista eli kortin takaisin tekemällä jotain, jota etenkin blitz pyrkii tekemään luonnostaan. En välttämättä näe tämän sopivuutta nykyisiin sliikattuihin tempodekkeihin, sillä kaksi damagea kahdella manalla on niissä karmaiseva rate. Jotenkin Sequence onnistuu olemaan itselleni kortti, joka on samaan aikaan melko mitäänsanomaton mutta silti mielenkiintoinen, etenkin juuri blitz-näkökulmasta.

Pest Control

Pest Control herätti syystäkin paljon mielenkiintoa spoilereiden yhteydessä – se on selvästi täysin pushattu kortti, joka ei koskaan ole kuollut nosto. Kahden manan sweeperit ovat useimmiten tasoa Pyroclasm ja Zealous Persecution, ja tätä lähimmäksi käyttötarkoitukseltaan pääsevät varmaan Temporary Lockdown ja Pernicious Deed. Pest Control hoitelee toksujen ja manatonttujen lisäksi Fastbondin, Currency Converterin, Retrofitter Foundryn, Mox Diamondin… Magicin kehittyessä mana costit alenevat luonnostaan, ja ykkösen permanenteja pelataan jatkuvasti enemmän. Kuolleemmissa matchupeissa cycling on todistetusti hyvä backup-moodi ihan sellaisenaan, tai vaikkapa omaa Currency Converteria ruokkimaan. Uskoisin, että Pest Controlia tullaan näkemään useimmissa sen väreissä olevissa dekeissä.

Assimilation Aegis

Assimilation Aegis muistuttaa vahvasti Detention Sphereä, ja olen yhä nykyään suuri Oblivion Ringin fani. Aegis ei löydy Academy Rectorilla, jonka paketointi on ollut itselleni historiallisesti sydämen asia. Muutoin se on selvästi O-Ringien paremmistoa, sillä sillä on jotain funktionaalisuutta myös resolvaamisen jälkeen. Pikanttina yksityiskohtana huomattakoot, että Aegis voi hädän tullen varsin hienosti hörpätä omankin creaturen. Näissä väreissä erilaiset blinkkipöhköilyt voivat tulla kyseeseen – tähän hätään en ole riittävän fiksu sellaisia keksiäkseni – ja onhan artifactien tonkiminen yleisesti ottaen helpompaa kuin enchantmentien. Kortti on hyvä ja taattua EDH-laatua, joten kuten monen muun vastaavan herkun kohdalla, ongelmaksi saattaa lopulta koitua kodin löytäminen.

Seraphic Steed

Seraphic Steed pääsee katsaukseen olemalla lähestulkoon ainoa kelvollinen saddle-kretu setissä. Kahden manan 2/2 first strike lifelinkillä on oikein hyväksyttävä rate, ja juuri keywordit nostavat sen mielestäni pois Watchwolf-rankingin heikoimmasta tieristä. Väreillä saddleen pääsy on myös verrattaen helppoja, ja enkelit jäävät pöytään toisin kuin Geist of Saint Traftin kyllästämä mieleni ensin luki (okei, ehkä ne siinä tapauksessa olisivat tapped and attacking). Muista mounteista lähimmäksi pääsee mahdollisesti mehevä Calamity, Galloping Inferno, joka ei ole erityisen hyvä kortti mutta mehukas ja kutitteleva lisäys big rediin tai muihin vastaaviin sen castaamiseen kykeneviin strategioihin. Seraphic Steed tuskin menee tuunatuimpiin naya-herkkuihin, mutta kenties on harkinnanvarainen life gain -lisäys selesnyaan.

Ruthless Lawbringer

En valinnut Ruthless Lawbringeriä sen vampire-kretutyypin vuoksi (en ainakaan myönnä mitään), vaan myös sopivuudesta Aristocratsiin. Olen jonkun verran pelannut Mardu Aristocratsia (myös videoformaatissa!), ja yhtenä oman pakanrakennukseni heikkoitena olen huomannut vaikeuden poistaa isoja blokkereita. Tämä tuli esille viimeksi eilen tuijottaessani vastapuolen Elder Gargarothia. Lightning Bolt ei osu, Fatal Push ei osu, pingailu vaatii liikaa. Molten Collapse lopulta osui, mutta todennäköisesti olisin mieluummin tutoroinut Lawbringerin, joka suorittaa pakan ydinstrategiaa ja ainakin nykyisellään paikkaa oman pakanrakennukseni puutteita. Vindicate on menettänyt arvoaan formaatissa kolmen manan sorcerynä, mutta lähes-Vindicate liimattuna kolme-kakkoseen on täysin pelattavuuden rajoissa.

Kellan, the Kid

Kellan, the Kid ei ole formaatin tasolla kovin hyvä creature, mutta se on jotain mitä haluaisin nähdä enemmän: sinänsä perusteltavissa oleva ja pohjimmiltaan kunnollinen creature joka tekee jotain muuta kuin tuo peliin monarchia tai initiativea tai hamstereita. Uro, Titan of Nature’s Wrath castataan gravelta, Augur of Autumn castailee pakan päältä, Behold the Multiverse tulee exilestä. Tässäkin kortissa lukee “EDH” yltympäriinsä, mutta tuunattujen tempo- ja goodstuff-listojen maailmassa formaattiburnoutia on joskus pidettävä loitolla hiukan erikoisemmilla, suboptimaalisilla korteilla. Kellan edustaa mielestäni suuntausta, jossa creature on sinällään “ihan ok”, mutta sen ympärille on myös punottavissa uusia mielenkiintoisia strategioita, joiden kokonaisuus on enemmän kuin sen osat.

Bonny Pall, Clearcutter

Lisää lähes-pelattavia lands-kortteja, jihuu! Bonny Pall, Clearcutter sopii kuin nyrkki päähän erääseen vastikään näkemääni simic ramp -listaan, ja olisin mieluusti hävinnyt tälle. Tavallisesti Bonny on kaksi kutospoweria kuudella manalla, ja todennäköisesti jokin pöydässä jo oleva hyökkääjä pääsee vielä laputtamaan. Triggeri tonkii ländejä käden lisäksi gravelta, joka on kelpo lisäys tekstiin. Karakas-psykoosini ei rauhoitu kovin paljoa, sillä vaikka Bonnyn bounceeminen ratkaiseekin vain osan ongelmasta, on sen tekemä tokeni valitettavasti myös legendary. Tämän vuoksi Karakas kykenee hoitelemaan myös sen, ja vastaavasti Bonnyn uudelleencastaus ei sinällään paranna boardia. Kuusi manaa formaatissa on paljon ja sillä odottaa myös saavansa paljon, ja Bonny Pall on päälle päin varsin preemio payoffi väreissä olevalle rampille.

Rakdos Joins Up

Neljän saatika viiden manan animointispellejä ei juuri pelata. Rakdos Joins Up maustaa keittoa tavalla jolla se voisi perustella itsensä reanimatorin lisäksi esimerkiksi lihakkaammassa Rakdosissa. Kuten aiemmin Harvester of Miseryn kohdalla viittasin, formaatista löytyy jo nyt grixis reanimatoria, jossa pelataan yhtenä pläninä pieniä tempokretuja. Joskus Archon of Crueltyn animointi ei tule kohdalle, vaan viidellä manalla 5/5 Dragon’s Rage Channelerin on pärjättävä. Rakdos-nipuissa taas tämä komboaa pienesti esimerkiksi Kroxa, Titan of Nature’s Wrathin kanssa. Jos pelisuunnitelma tukee viiteen manaan pääsyä, on tämä mielestäni vallan kokeiltava idea.

Oko, the Ringleader

Okon paluu Oko, the Ringleaderina on kaikkien meidän onneksi hieman pehmeämpi kuin debyyttikortti Oko, Thief of Crowns – se ei tarkoita, etteikö kortti tekisi paljoa. Staattinen ability tekee Okosta jonkunlaisen Gideon Jura -larppaajan (joka ei hyppää Karakasista, mashallah). Downsidena se ei osaa kopioida vastustajan kretuja, mutta pienenä hopeareunuksena se estää rikoksen tekemisen vahingossakaan +1-abilityä katsoen. Plussa-abilityllä kortin nostaminen on paljon, kahden on jo huikea rate. Pelikokemus sen osoittaa, mutta kylmiltään veikkaisin crimen tekemisen ennen aktivointia tulevan siedettävän harvoin vastoin, ei että kakkosen lootti olisi sekään huono asia, kuten Dack Fayden on meille opettanut. WotC on oppinut selvästi jotain, sillä tällä kertaa hirvittävä ability on miinusmerkkinen. Saamme kuitenkin vihdoin ehdan 3/3 elkkitokenin merkkaamaan vanhan Okon elkkejäkin! Ultimatet ovat tavallisesti flavor textiä. Tähän on melkoisen realistinen päästä, mutta oma kutina on, ettei sitä siitä huolimatta tule aivan kauheasti käytettyä, sillä plus/miinus ykkösen abilityt tuntuvat paljon relevantimmilta (etenkin koska kopiot eivät ole nonlegendaryja, höh).

Väritön

Lost Jitte

Umezawa’s Jitte at home on itselleni vaikea arvioitava. Lost Jitten moodit eivät ole yhtä räiskyviä (ja se on hyvä asia), mutta ykkösen costi ja equippi hyvittävät tämän tosiasian. Tämä versio löytyy Urza’s Sagalla, ja on tosiaan hyötykäyttöön puolikas manasijoitus verrattuna vanhaan. Nappien laittaminen equipatulle creaturelle tuntuu kaikista monikäyttöisimmältä moodilta, ja luulen myös hyvin monen pakan olevan kiinnostunut laittamaan tämän jollekin evaasiokretulle kouraan ja myöhemmin poistavan vastustajan blokkerit pienempien hyökkääjien tieltä pois. Ländin untappaaminen on sinänsä veikeä optio, Gaea’s Cradlen tapaisia kortteja ajatellen – näissä pakoissa tämän Jitten pelaaminen on varmasti harvinaisempaa. Onko tämä Shadowspearin tapaan uusi vakiovaruste Saga-paketteihin, vai uusi nice-to-have-optio Pip-Boy 3000:n tapaan? En tosiaan osaa sanoa.

Loppumietteet

Outlaws of Thunder Junction tuntuu hyvin vahvalta setiltä, etenkin muutamaan aiempaan verrattuna. Aika näyttää kuinka moni kortti nousee formaatissa all star -ketjullisiin, ja kuinka moni löytää “oman pakkansa”. Yleisellä tasolla toivon, että jälkimmäisiä tulee edeltäviä enemmän – etenkin näin Modern Horizons 3:n kynnyksellä, joka vanhojen merkkien mukaan tulee muuttamaan kaikkia eternal-formaatteja. Setissä on Duelist of the Mindin, Slickshot Show-Offin, ja Pest Controlin tapaisia “selvästi hyviä” kortteja, joita tullaan näkemään jatkossa runsaasti. Henkilökohtaisesti olen eniten innoissani Simulacrum Synthesizeristä kavereineen, ja tulen kovin yrittämään jonkinlaista UR Artifacts -myssyttelyä kaikilla näillä uusilla herkuilla kuorrutettuna.

Kommentit

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.