Library of Alexandria – tuttavallisemmin kikkakortti eli kikkis – haistoi vapauden tuulia formaatissa reilu viikko sitten päästyään kolmen kuukauden trialiasteelle Gifts Ungivenin kanssa. Se oli myös lähtölaukaus sekä enemmän että vähän vähemmän maltilliselle keskustelulle, kuten bannipäätöksillä on tapana. Kortin puolustajien mielestä kortti on ihan ok ja mieluummin formaatissa kuin bannissa, vastustajien mielestä kortti on antikristus joka tuhoaa formaatin lisäksi maailman.
Mitä se siis oikesti tekee? Kortissa on kaksi moodia:
- Täppää yhteen värittömään.
- Nostaa käteen kahdeksannen kortin.
Aloituskädestä pelatessa se ei playlla tee ensimmäisellä vuorolla mitään, mutta toisesta vuorosta eteenpäin antaa vuorosyklissä pelata landin ja yhden spellin pysyessään silti aktiivisena. Drawilta se on saman tien aktiivinen, mutta on edelleen ensimmäisen vuoron väritön ländi. Lähes missä muussa tahansa skenaariossa se on efektiivisesti väritön ländi, ellei pelin kulku ole ollut tarpeeksi hitsaava pitääkseen pelaajilla 7 käsikorttia ensivuorojen ulkopuolella. Tosin esimerkiksi The One Ring voi johtaa tällaiseen tilanteeseen pelissä kuin pelissä, mutta onko silloin kyse oikeasti enää kikkiksen ylivoimaisuudesta, jos Ring laputtaa vuorossa 3-4 korttia?
Remppa vai muutto?
Kaikki kortit eivät luo omia pakkojaan. Birthing Pod oli mielestäni hieno unban juuri sen vuoksi, että se sekä loi uusia arkkityyppejä formaattiin, että tuki joitain pakkoja jotka eivät olleet mitenkään yliedustettuina formaatissa. Se ei ole kortti, joka menee huoletta valtaosaan pakoista ja tekee niistä parempia – se oli mielestäni Skullclampin kohdalla isoin ongelma. Tolarian Academy on omasta mielestäni toinen samaan rooliin osuva.
Mikä on kikkiksen laita? Värittömänä ländinä se toki menee mihin tahansa formaatin pakkaan. Sillä ei ole mitään selkeää downsidea, jonka vuoksi sisällyttämisen hinta (pakanrakennuksen vinkkelistä) on matala. Manabase on kuitenkin vaikea ja oleellinen osa tasapainoiteltavaksi. Peli on jo nykyään pullollaan värittömiä ländejä, joista peliä näkee vain murto-osa – yleisimpinä kenties Wasteland, Urza’s Saga, ja ei-valkoisissa pakoissa myös Karakas. Niissä on kuitenkin se ekstramoodi, että suhteellisen useissa peleissä ne tekevät muutakin kuin väritöntä manaa. Ash Barrens näkee jonkin verran peliä, mutta useimmiten efekti ei ole riittävän hyvä. Blast Zone on todella vahva, mutta usein senkään mehu ei ole puristamisen väärti, ja sitä näkee lähinnä osana erilaisia länditoolboxeja.
Kikkis tekee asioita hyvin rajatussa skenaariossa. Edes puhtaalla kontrollilla on harvoin seitsemää korttia kädessä alkupelin ulkona. Jotkin keskustelijat ovat olleet huolissaan kikkiksestä jopa RDW:ssä, mutta mielestäni lähes kaikki aggrot pyrkivät tyhjentämään uhkia pöytään nopeammin kuin kikkiksellä kikkailu antaa myöten – ei pelkästään korttien, vaan myös manankäytön puolesta. Kikkis rikkoo hienosti 1-for-1-pariteetin, mutta tylsistyy parissa vuorossa vain värittömäksi ländiksi. Voi siis hyvin olla, että kikkis tarjoaa uuden kelpo vehkeen kontrollille ja muille pakoille jotka nauttivat land-go’sta. Se siis parantaa tiettyjä arkkityyppejä, vaikkei välttämättä loisi uusia. En kuitenkaan näe maailmaa, jossa kaikki haluaisivat pelata sitä.
Preussilaista matematiikkaa
Eräs pelaaja esitti huolensa siitä, että kikkis nostaa minkä tahansa sitä pelaavan (“oikean”) pakan voittoprosenttia 3,5:llä ilman muita reunaehtoja. Kiinnostuin siitä, millaista tilastoa tuon 3,5 %:n takaa löytyy. Vastaus oli: “7 % mahdollisuus olla aloituskädessä, 50 % mahdollisuus olla playlla, ja siinä skenaariossa voittaa 100 % millä tahansa oikealla pakalla.”
Eräs työelämän kestosloganini on, että tilastot ovat vain subjektiivista matematiikkaa. Numerot eivät (yleensä) valehtele, mutta niitä tulkitsevat ihmiset senkin edestä. Discord-keskustelussa onneksi nousi kenties vähän kokonaisempi esitys (props käyttäjä Tuomoth):
- 100 kortin pakassa millä tahansa yksittäisellä kortilla on 7 %:n mahdollisuus olla seitsemän nostetun kortin joukossa, eli aloituskädessä.
- Aloitat pelin 50 % todennäköisyydellä.
- Ergo, mahdollisuus sille, että olet playlla JA kikkis löytyy aloituskädestä on 3,5 %.
- Kaikista muista peleistä (96,5 % peleistä) voitat 50 % todennäköisyydellä, eli 48,25 %.
- Lopulta siis voittoprosenttisi on 48,25 % + 3,5 % = 51,75 %
Toisin sanoen, mikä tahansa yksittäinen kortti joka voittaa 100 % peleistä aloituskädessä playlla nostaa voittoprosenttia 1,75 %. Tähän pitää heittää vielä muutamia tosielämän reunaehtoja mukaan: tuo tarkoittaisi, että jos 100 % vastustajistani pelaisivat “oikeaa pakkaa” jossa kikkis, niin häviäisin puhtaasti siihen metan muutokseen noin 18 peliä 1000:sta. Yksittäisten korttien vaikutus noin spesifissä skenaariossa ei vaan ole kovin merkittävä highlanderissa.
Ympäröivissä keskusteluissa on tuotu esille muun muassa LSV:n mielipide kikkiksestä. Konteksti on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, sillä LSV puhuu nimenomaan vintage cubesta, yleisesti ottaen hitaampi formaatti, jossa pakan koko on alle puolet highlanderista. Kikkiksen todennäköisyys olla draftidekin aloituskädessä on muikeat 17,5 %, eli yllä olevaa logiikkaa myötäillen voittoprossan nousu olisi reilut 4,37 prosenttia. Formaatin suhteellisen hitauden myötä kikkiksen mahdollisuus tehdä jotain niissä muissa peleissä on suurempi, kun kikkiksen 7 käsikortin reunaehto täyttyy kenties todennäköisemmin.
Mielestäni puhtaasti tilastollinen lähestymistapa ei päde tässä tilanteessa. Sen sijaan täysin subjektiivinen “pelattiin 100 peliä ja mielestämme kikkis teki peleistä aktiivisesti tylsempiä” on paljon puolustettavampi näkökanta, vaikka niissäkin olisi tärkeää tuoda konkreettisia esimerkkejä siitä miten kikkis vaikutti pelien kulkuun. Tärkeää on myös pitää mielessä se harha, joka tulee samoilla pakoilla pelitestatessa: vain marginaalinen osa vastustajista tulee koskaan pelaakaan kikkistä listassaan, ja niistä peleistä vain pienessä osassa kortti tekee mitään oleellista.
Poliittinen painolasti
Hypätään vuoden 2021 toukokuuhun. Korona-ajan poikkeukselliseen puolen vuoden trialiin päästettiin Umezawa’s Jitte ja Skullclamp. Aikalaisreaktiot eivät olleet suopeita, mutta mielestäni lopputulos oli ihan hyväksyttävä: Jitte jäi formaattiin, Clamp ei.
Tämä oli tähän mennessä ainoa kerta, kun trialiin saapuu kaksi korttia yhtaikaan – olkootkin, että koko trial-mekanismi on varsin uusi. Siitä huolimatta oma piilevä epäilys on, että kahden kortin kohdalla on helppo toimia juuri näin: toinen banniin, toinen ei. Diplomaattinen ratkaisu palvelee osittain suurta osaa. Sitä on mahdotonta sanoa, oliko tällainen eräänlainen tasapainoittelu äänestäneiden takaraivoissa, tuskinpa he itsekään sitä osaisivat sanoa.
Tilanne on kuitenkin nyt omasta mielestäni hyvin samankaltainen. Gifts on se mukava kaveri josta kaikki tykkää, kikkis taas jakaa mielipiteitä ja nostattaa voimakkaampia soraääniä. Lopputuloksena Gifts livahtaa vähin äänin ovesta formaattiin kun kikkistä vedetään saluunan edessä hirteen. Toivottavasti äänioikeutetut ovat itsetietoisia tällaisesta alitajunnallisesta efektistä ja osaavat tietoisesti keskittyä faktoihin.
Trialin jälkeen bannissa pitäminen myös käytännössä sinetöi sen, että kortti tulee myös pysymään bannissa formaatin jatkoliikkeistä huolimatta. Se taas jatkaa sitä ikävää ilmiötä, että monet kortit syyttä suotta roikkuvat bannilistalla vuodesta toiseen. Jos unbannille on hetkensä, se on nyt.
Rohkea uusi maailma
Highlander on voimakas formaatti, jossa pelataan voimakkaita kortteja. Luulen, että tulen jatkossakin häviämään suuremman osan peleistä joissa vastustaja pelaa Minsc & Boo, Timeless Heroesin tai Comet, Stellar Pupin kuin Library of Alexandrian. Kikkiksen paras skenaario on eittämättä todella vahva, mutta keskiskenaario on suunnilleen sama kuin huonoin skenaario, jossa kortti on Wastes. Jos mittaamme kortteja vain best case scenarion mukaan, niin mielestäni vaikkapa Aether Vial tai The Tabernacle at Pendrell Vale eivät kuulu formaattiin. Mielestäni se ei kuitenkaan ole oikea tapa. Sen sijaan yrittäisin ennustaa mihin jokin tietty kortti vie formaattia: Skullclamp on hieno esimerkki kortista, joka tekee kaikista pakoista parempia, ja jonka cost of inclusion on olematon. Lähes kaikki pakat pelaisivat sitä, se tekisi niistä pakoista joka skenaariossa parempia, ja resolvatessaan pelin kulku tulee pyörimään sen ympärillä. Mielestäni Library of Alexandria ei ole tällainen kortti. Olen valmis muuttamaan mielipidettäni ajan kanssa, mutta mielestäni kenties oleellisempi keskustelu on, mihin suuntaan formaattia halutaan viedä. Banniliberaali suhtautuminen tuo uusia tuulia formaattiin ja vapauttaa pakanrakennustilaa, mutta vie formaattia enemmän suuntaan, jossa aloituskädellä on jatkuvasti suurempi merkitys. Mielestäni formaatti kuitenkin menee siihen suuntaan ihan orgaanisesti kaiken maailman Ragavan, Nimble Pilfererien muodossa, eikä koko pelin laajuisia aaltoja vastaan kannata liiaksi taistella. Vahvat kortit kuuluvat formaattiin, ja riman bannaamiselle (sisältäen myös bannissa pitämisen) pitäisi olla mielestäni todella korkealle, eikä Library of Alexandria yletä sinne.