Dekkinä RW Wildfire.
Saavuin perjantaina 20.2. Tampereelta pää-Hesuliin osallistuakseni viikonloppuna Highlander Champs ja Modern Masters -turnauksiin, jotka pidettäisiin Talvisota 2026 -tapahtuman yhteydessä. Seuraa Highlander-turnauksen raportti, jossa kertailen ja analysoin pelien tapahtumia ja pohdin päivän meininkejä sekä pelaamaani dekkiä.
Prologi
Pelasin joskus Haikussa enemmän creature-pohjaisia pakkoja. Zooverick, Goblins, Gr Ramp… Jostain syystä haikkuneuvosto keksi jossain vaiheessa unbannata Balancen, jonka kanssa eletään edelleen, ja motivaatio kretudekkeihin katosi hiljalleen. Olen pelannut UGwb Landfallia jossain muodossa ehkä vuodesta 2016 alkaen, ja siinä missä ennen pakassa oli Ramunap Excavatorit ja Oracle of Mul Dayat sekä joukko creature-tutoreita, näytti unbannin jälkeen paremmalta siirtyä pelaamaan itsekin Balancea, sekä tutoreita, jotka löytää Balancen, ja siispä myös vähemmän creatureja. Toisaalta Oath of Druids sopi hyvin tähän uuteen versioon. Dekki on parin viime vuoden aikana suorittanut aika hyvin. Olen pelannut sitä kaikissa isommissa haikkuturnauksissa, joihin olen osallistunut viime vuosina, ja syksyn Havocin jälkeen olin top8:ttanut viisi kuudesta reilun parin vuoden sisällä pelaamastani turnauksesta. Dekki on siis epäilemättä voimakas, ja mulla on runsaasti kokemusta sen pelaamisesta. Champseille siis varmaan kannattaisi lähteä sillä, eikö? Noh…
Olin pelannut Lowlanderissa viime aikoina pariin otteeseen ländituhoa ja verottamista harrastavaa RW Wildfire-dekkiä, ja ehkä uuden vuoden kieppeillä heräsi idea, että kai tämän voisi yrittää konvertoida Haikkuunkin. Epäilyttävää oli lähinnä se, että ilman sideboardia joutuu kattelemaan kaikkea turhaa – kuten Blood Moonia burnia vastaan – kaikissa erissä. Kompensoin tätä lisäämällä tasapaksuja loottauskortteja, kuten Thrill of Possibilityn. Pelasin dekkiä sen kasaamisen jälkeen yksillä Tampereen viikkiksillä, sekä yhdessä kasuaalipelisessiossa. Tuntuma dekin konfiguraatiosta tai sen pilotoinnista oli vielä Champsien alla varsin hutera, mutta samalla sen pelaamien oli ehtinyt osoittautua todella kiehtovaksi.
Vaikka rakastankin Landfall-dekkiäni, uskon nauttivani senkin pelaamisesta enemmän, jos en “pakota” sitä itselleni, vaan testailen välillä jotain ihan muuta. Vaikka uskoin RW Wildfiren valitsemisen vaikuttavan negatiivisesti todennäköisyyksiini pärjätä turnauksessa, päätin rekisteröidä sen Champseille, koska halusin testailla sitä lisää ja vaihtelua pitkän putken jälkeen. Sellainen selkeä hyvä puoli dekin vaihtamisessa olisi, että moni vastustaja saattaa olettaa mun pelaavan Landfallia, koska olen pelannut sitä monta turnausta putkeen ja hyvällä menestyksellä. Tässä on siis mahdollisuus yllättää monta vastustajaa ekassa pelissä, jos ne varautuvat mulligoinneissaan johonkin ihan muuhun.
Turnausten kalliit hinnat vähän ärsyttivät, mutta sainpahan lopulta hankittua omat tiketit estyneiltä Kettu Series -tiimikavereilta alennushintaan. En ollut käynyt aiemmissa “Talvisota”-tapahtumissa. Tiesin että sellainen on olemassa, ja että se jotenkin liittyy miniatyyripelaamiseen ja kai siellä viime vuonna pelattiin myös Magicia. Figukansan määrä yllätti saapuessani Kaapelitehtaalle. Aiemmin olen nähnyt yli neljää figupelaajaa samassa tilassa lähinnä Ropeconissa, ja vaikka heitä siellä toki on runsaasti, tämä taisi olla enemmän. Vaikka en itse piittaa miniatyyrihommista juuri lainkaan, ilahduttaa aina nähdä sankoin joukoin asialleen omistautuneita pelaajia toiminnassa genrestä riippumatta. Wau, hyvä meininki.
Löysin pienen harhailun jälkeen hallin MtG-parvelle, jossa oli kiva rupatella tuttujen kanssa ennen pelien alkamista.
Rundit
[Huom! Vastustajien dekit/arkkityypit saattavat olla osin tulkittu/muistettu väärin.]
R1 Joonas Keitilä, UWr Control
https://moxfield.com/decks/REipy_0tR0GWDKs2uDMA-g
En muista pelanneeni Joonasta vastaan aiemmin tai seuranneeni hänen edesottamuksiaan. Avauskättä valikoidessa ei siis ollut mitään odotuksia arkkityypin suhteen.
G1 Pidän drawilta käden, jossa on Mox Diamond, Crucible of Worlds, kaks ländiä ja jotain muuta kolmen manan bängeriä. Kuten arvata saattaa, en nosta parissa vuorossa ländiä ja jään pahasti jälkeen. Kun ländi nousee, Crucible koppaa kynäristä ja skuuppaan vastustajan toiseen planeswalkeriin ripeästi arvellen, että ajalle meno olisi tässä matsissa todellinen riski, sillä Joonaksen dekki vaikuttaa jonkin sortin UWr controllilta.
G2 Kumpikin rakentelee omaa peliä muutaman vuoron. Muistaakseni baittaan onnistuneesti counterspelliä jollain asialla, jotta saisin resolvattua seuraavaksi Trinispheren ja sitten Armageddonin tai vastaavan. Joonas livauttaa väliin pikkuisen Forth Eorlingaksen ja rupeaa monarkiksi. Poistan kretun ja resolvaan ländituhot Trinispheren suojatessa. Joonas saa pitää kruununsa ja 0 permanenttia. Itse jatkan pian perään Chandra, Pyromasterilla ja Coercive Portalilla. Nostetaan sitten kilpaa korttia. Onnekseni vastustaja ei onnistu löytämään montaakaan ländiä päästäkseen nousemaan Trinispheren ikeestä, mutta epäonnekseni nostan itse enimmäkseen ländejä. Kun Joonas pääsee hiljalleen taas kolmanteen ja jopa neljänteen ländiinsä castaten Summon: Yojimbon, ajattelen että ländituho voisi olla taas poikaa. Aktivoin vuorollani Chandra, Pyromasterin ultimaten, joka flippaa mulle Wildfiren, jota laitetaan stäkkiin kolme kappaletta! 🔥🔥🔥 Joonas palailee nollaan permanenttiin samalla kun mun Chandra, Coercive Portal ja manakivet tekee duunia, ja suosittelen tässä kohtaa skuuppaamista kun aikaa on jäljellä reilut 10 min, että ehdittäisiin pelata se kolmas peli. Joonas kuitenkin mieluummin yrittää pelata johonkin 2 % outtiinsa kuin jättää aikaa kolmannelle pelille (mikäs siinä, jos arvelee ettei oma dekki varmaan kuitenkaan ehtisi voittaa ajoissa, mutta eka peli oli ehkä sitä luokkaa.). Jossain vaiheessa abouttiarallaa 13/13 Saga-constructeja tulee Cruciblen avulla enemmän kuin mihin on näyttää poistoja, ja kättelemme matsin tasuriksi kun kellossa on n. 90 sekuntia.
1-1, 0-0-1
Noh, oletan tasuribräketissä olevan runsaasti 3+ väristä midrangea ja controllia, joiden manabaset olen oikein valmis laittamaan ruotuun, joten ykkösrundin tasuri on toisaalta ihan ok.
R2 Tuisku Piirto, UB Midrange
https://moxfield.com/decks/kASziFlYP0yNuvieakLzXA
Tuttu pelaaja Tampereen viikkiksiltä, ja tiedän että Tuisku pelaa vähän kaikenlaista, joten en ihan tiedä mihin varautua, mutta yleensä siellä taitaa olla jotain sinistä.
G1 Resolvaan drawilta ykkösvuoron Land Taxilla, mikä vaikuttaa vahvalta. Millään ei ole kuitenkaan mitään väliä, kun Tuisku jatkaa Dauthi Voidwalker, Baleful Strix, Kaito ninjutsulla ja joku muu iso uhka, samalla kun mun pelaukset ottaa mm. Force of Willistä, Lose Focuksesta[c] ja [c]Force of Negationista. Noh, joskus on kaikki.
G2 Tää on vissiin päivän ainoa peli, josta en kirjoitushetkellä muista oikein mitään. Muistaakseni Dovin, Hand of Control pääsi pöytään ja oli hyvä. Noh, liitän tähän elämäpisteiden muistiinpanot ja siitä lukijat luokoon omat narratiivinsa:
J: 20, 19, 15, 13
T: 20, 15, 13, 12, 11, 10, 9, 8
G3 Tuisku iskee pöytään Psychic Frogin, jonka teen toimettomaksi Gideon of the Trialsilla. Mockingbird alkaa toiseksi sammakoksi, mutta molemmat päätyvät roskiin Wrath of The Skiesilla. Tämän jälkeen pöytään löytää tiensä Murktide Regent, joka ei yksinään tee myöskään mitään Gideonia vastaan. Livautan Gideonin kaveriksi pöytään Nahiri, the Harbingerin. Tuisku yrittää mennä leveeksi painostaakseen mun planeswalkereita, mutta kolmannen kretun ilmestyttyä pöytään Wrath of God rauhoittaa tilanteen. Yritän olla aktivoimatta Gideonia kreatureksi, kun oletan kädessä olevan kuolleita Fatal Pusheja, Snuff Outteja ja muuta. Sellaisia ei kuitenkaan vissiin lopulta ollutkaan, mutta pelin päätyttyä Tuisku näyttää kädestään Spell Snaren ja Force Spiken, joille ei oltu tarjottu relevantteja kohteita aikoihin.
2-1, 1-0-1
R3 Joonas Hukka, 5c Lands
https://moxfield.com/decks/hwhA5QGOX0G8P44wN2GU0w
Pairingsia lukiessa ja vastustajaa odotellessa kestää hetki tajuta, että päivän toisessa Joonas-mirrorissa (ja vasta kolmosrundi) vastassa onkin vanha kettu-tuttu uudella suden nimellä, vaikka kyllähän sukunimenvaihdos oli kantautunut tietoisuuteni jo pariin otteeseen. Tiedän, että Joonas pelaa Lands-strategioita, ja minun onnekseni hänkin varmaan luulee, että pilotoin omaa klassista Fastbond-kombopinoani.
G1 Paljastan todellisen luontoni playlta vuorolla kaksi, kun droppaan Magus of the Moonin, johon Joonaksella ei auta kuin fetsata Basic Plains ja toivoa että vastaus Magukseen saadaan jossain vaiheessa realisoitumaan ennen kuin on liian myöhästä. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan viidennen land-dropin jälkeen Leyline Binding Magukseen ei onnistu sammuttamaan kuutamoa, kun pöytään on saatu myös Blood Moon itse. Bindingin ohella Joonas ei muistaakseni onnistu pelaamaan muita relevantteja spellejä (jos mitään), ennen kuin tarjoan letaaleja. Joonaksen reaktio peliin on luokkaa:
G2 Tämän pelin alkupuolesta on hämärämmät mielikuvat. Reprieveen Gifts Ungiveniä kun se tulee ekan kerran stäkkiin T4 endissä. Sitten Joonas untappaa ja resolvaa Giftsin. Onnistun kuitenkin navigoimaan pinon ihan tolkusti ja saan resurssiylivoimaa omilla vehkeilläni. Mulla on parempi board ja enemmän käsikortteja. Peli alkaa näyttää jo hyvältä, kunnes Joonas rehdisti castaa Atraxa, Grand Unfierin, joka laittaa käteen viisi lappua, joista yksi on Force of Negation. Yritän vielä noin kaksi vuoroa jatkaa peliä, mutta en löydä ensinkään vastausta Atraxaan ja FoN varjostaa muunkaan yrittämistä.
G3 Seuraa yksi päivän herkullisimmista peleistä. Aloitan ekat vuorot Currency Converterilla ja aktivoimalla loottausta. Suunnitelmaksi tulee pian resolvaa kädestä löytyvä Armageddon, mutta pitäisi vain olla omat manakivet tai land dropit, että pääsee edelle sen avulla. Teen Converterilla Roguen, kun ajattelen vähän laittaa painetta sisään, mutta tutori hakee Oath of Druidsin ja homma alkaa vähän kaduttaa. Noh, kaivan dekistä nostospelleillä ja converterilla ratkaisuja omalla vuorollani ja saan jopa valita että ammunko oman roguen pois Lightning Boltilla vai Unholy Heatilla. Seuraavalla vuorolla Joonas ei muistaakseni tee oikein mitään (paitsi ehkä viidennen land dropin), ja kun viimein itselleni käteen on löydetty myös post-Armageddon landdroppeja, isken spellin stäkkiin. Joonaksen vastaus tähän on Crop Rotationista Forbidden Orchard ja mulle spirit-token Oathin triggeröimistä varten. Hätä ei ole tämän näköinen, sillä kädessäni on pelattavaksi Plains ja Unexpectedly Absent, johon toinen mana on saatavissa Converterin treasurella. Ilmeinen vastaus olisi Absenttaa jälleen oma token ja yrittää pelata toistaiseksi ilman creatureja. Kehittelen kuitenkin kavalan juonen, jossa varmistan Joonakselle huonon noston Oathista seuraavalle vuorolle, ja… Spritin ja kohta uuden Roguen lähtiessä pieksuhommiin katselen Joonaksen missaavan seuraavan landdroppinsa Oathin noustessa takaisin lapaseen. Landdropit topdekkaillaan kuitenkin heti sitä seuraaville vuoroille ja tottakai Oath of Druids ajetaan päin mun Armageddonista asti kädessä ollutta Mana Tithejä. Peli päättyy edukseni ennen kuin uusia kiinnostavia käänteitä ilmaantuu.
2-1, 2-0-1
R4 Juuso Kesti, 4c Control
https://moxfield.com/decks/uHcaajORC06JV2_druScng
Päivän toinen uusi kasvo! Siirrytään kierroksen alkaessa Juuson kanssa varastriimipöytään, ja striimitiimi on varmaan ajatellut, että täs controllimirrorissa menee varmaan sen verran kauan että ovat sitten käytettävissä kun eka peli loppuu. Noh, matsi loppuu alle puoleen tuntiin kun mun dekki tekee kahdesti sen mitä parhaiten osaa: rankaisee ahneita manabaseja.
G1 Oko, Thief of Crowns tulee pöytään vuorolla kolme ja hirvettää mun Expedition Mapin, joka kuitenkin Unholy Heatin avustuksella ajelee vastapalloon Okon roskiin. T4 Juuso droppaa Shorikai, Genesis Enginen ja mä tarjoon perään Magus of the Moonin päin vastustajan nollaa basic landia. Seuraavalla vuorolla Juuso näyttää pelaamatta ja fetsaamatta jääneen Flooded Strandin ja kertoo että Moonia olisi varmaan kannattanut pelätä. Alkupelistä kuitenkin oli mainittu myös Armageddonin pelko, ja voi olla että nää kaksi fobiaa houkuttelee tekemään vähän erilaisia ratkaisuja. Laputan väleissä kakkosvuorolla pelatulla Mazemind Tomella. Mun hirvi, Magus ja Phoenix of Ash ajelee tarpeeksi kovaa nassuun, eikä kerran vuorossa ilmestyvät Pilot-tokenit tai Lorien Revealedilla kaivettu Basic Island riitä stabilointiin.
G2 Peli pyörii alussa hieman paikoillaan, kun Wasteland osuu drawilta Juuson ykkösvuoron landdroppiin eikä merkittäviä muuveja tehdä ennen T3 yrittämääni Crucible of Worldsia (Ancient Tombista), joka ottaa Memory Lapsesta. T4 kokeillaan Cruciblea uudestaan, johon vastataan Snapcaster Magella ilman relevantteja spellejä. Landeja alkaa kadota vuoro kerrallaan samalla kun omat laiffit hieman hupenee, ja kun Juusolla on pöydässä vain yksi landi droppaan Dovin, Hand of Controllin. Jossain kohtaa poistin snäpärin ja sen tilalle saatiin Tam1yo, jonka Cluet ei paljoa haittaa, kun landeja ei ole ja spellejäkin veroitetaan. Blast Zonen pelaaminen laittaa vastustajan tarjoamaan kättä.
Ennakko-oletuksista poiketen kovin hurjaa hitsaamista ei tähän matsiin saatukaan mahtumaan. Fiilis on hyvä, kun swississä on ylitetty puoliväli ja nolla tappiota alla, ja toisaalta nyt ehtii syömäänkin rauhassa.
2-0, 3-0-1
R5 Altti Seppänen, RBW Artifact Midrange
https://moxfield.com/decks/k-wmdexe0UypHbZ50VdPeg
Olin edellisen kierroksen loppupuolella lounastauollani silmäillyt striimiä päivän ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa. Kattelin, että siistin näköinen tuo Altin faksipino, ja sieltähän se kopataan vastaan hei seuraavalle kierrokselle. Altti ei myöskään ollut pelaajana nimeltä tai kasvoilta tuttu, mutta ainakin tiesin striimin perusteella mitä odottaa. Voitan nopan.
G1 Pelaan täppiländin, vastustaja tekee samoin. Pelaan T2 Mox Diamond, Ancient Tomb, Ajani Vengeant ja Altin ländi ei untappaa. Hän pelaa toisen landin ja passaa. Vuoro kolme isken tiskiin Coercive Portalin ja peli alkaa näyttää taputellulta. T3 Altti tais saada jo jotain pöytään, mutta siihen taitaa löytyä vastaus ja T4 Ruination pistää Altilta kaikki kolme ländiä pönttöön, multa yhden.
G2 Pidän käden, jossa on interaktiota, pommeja ja manakiihyä. Ongelma on vaan punainen mana, jota ei alkukädessä ole ollenkaan. Onneksi on ainakin näyttää StoP ekan vuoron Ocelot Prideen. Punaisen manan sijaan nostan aluksi lisää punaisia spellejä, ja kun punainen mana viimein löytyy, ovat Gideon ja The Wandering Emperor häviämässä Construct-tokenien ja kavereiden jalkoihin turhan kovaa vauhtia. Jälkiviisaana tää oli varmaan kyseenalaisin päivän aikana pitämäni käsi.
G3 Pidän käden, jossa on pari ländiä ja manakiveä, tällä kertaa molemmat värit, sekä kolme hyvää interaktiota. Ajattelen, että kyllä se dekki toimittaa kaasua, mutta eipä sitten kuitenkaan ainakaan ajoissa, kun vastustajalla on näyttää taas Urza’s Saga, Phlage ja The One Ring.
1-2, 3-1-1
R6 Mika Kosunen, GWr Midrange
https://moxfield.com/decks/Y1WsfBVK502c2VJmv0OqrA
Mikaa on tullut nähtyä aiemminkin isommissa haikkuturnauksissa, ja ehkä syksyllä Ylämaassa pelattiin viimeeksi vastakkain. Mielikuvat jostain vihreäpohjaisista creature-pakoista todistavat itsensä nopeasti oikeiksi.
G1 Mika aloittaa aggressiivsesti Noble Hierachilla ja Frenzied Balothilla, johon mulla on onneksi näyttää Razorgrass Ambush toisen ajon yhteydessä. Mika pelaa Tarmogoyfin ja rupeaa tehtailemaan Saga-Constructeja. Tarmo saadaan pönttöön Soul-Guide Lanternin ja Lightning Helixin avulla. Omaa peliä rakentelen Council’s Judgmenttaamalla Unlicenced Hearse ja pelaamalla Crucible of Worldsilla ländiä gravelta. Peli ratkeaa päivän parhaaseen Wildfireen (vai oliko se Burning of Xinye), jossa Mikalta lähtee n. viisi creaturea hautaan ja pöytään jää pelkkä Shadowspear, kädessä hänellä nolla käsikorttia. Mulle jää ehkä manakivi ja ländi omasta takaa, sekä yksi 3/3 token Skyclave Apparitionin kummittelemasta Crucible of Worldsista. Mika nostaa pian yhden Mountainin ja punaisen modaaliländin, mutta ei pelaa enää spellejä loppupelin aikana samalla kun mun Illusion token, Magus of the Moon ja Goblin Shaman hakkaa hänet nippuun jostain 30 lifestä.
G2 Vastustaja pitää seiskan, pelaa GW Vergen ja passaa. Pelaan ite Sandstone Needlen ja passaan. Vastus missaa kakkoslandin ja passaa. 😮 Pelaan Seasoned Pyromancerin ja teen pari Elementalia. Tiimi lakaistaan roskiin pitch-cast Furylla ja Verge saa kaverikseen triomen. Pelaan ehkä Ajani Vengeantin ja pidän triomea täpissä. En oikeastaan muista miten peli tarkemmin jatkui, mutta mä aloin droppaileen planeswalkereita ja Mika ei päässyt ikinä kunnon manoille. Taisin avittaa manakusua Wastelandillakin. Hän valitteli pelin jälkeen, että kädessä oli Sylvan Library ja muita hyviä kakkosdropppeja, joten riski tuntui sen arvoiselta.
2-0, 4-1-1
R7 [Striimi] Harri Turkki, OathStorm
https://moxfield.com/decks/iI76pFtjAkCGKnLJaLapvw
Tässä vaiheessa alkaa vissiin olla jo vähän turnausväsymystä. Rupatellaan Harrin, jonka kanssa oltiin yhdessä mm. pelaamassa Modernia Utrechtissa viime keväänä, kanssa mukavia matkalla striimiluolaan, ja todetaan että jos näyttää tasurilta niin varmaan pitää jommankumman skuupata, ettei suolata toisiamme topeista. Kiellettyjä ja sallittuja menetelmiä skuupaajan valitsemiseksi spekuloidaan myös. Ottaen huomioon, että tiedän Harrin pelaavan melko lineaarisia kombopakkoja esim. kontrollien sijaan, pidän tasurikeskustelua melko triviaalina.
SPOILER: Lisävuoroille mennään.
G1 taisin pitää Mana Titheä auki ekat kaks vuoroa ja kynäröidä sillä jotain. Droppaan kolmosvuoron Gideon of the Trialsin ja otan heti emblemin, jottei kuolla pelkästään johonkin storm-linjaan. Harri vetää Imperial Sealilla jotain pakan päälle ja pelaa Pentad Prismin. Yritän omalla vuorolla ampua Prismin alas Wrath of the Skiesillä X=0, kunnes käy ilmi että sen mana value on varmaan kaks niin kuin kortissa lukee (ai oli muitakin sunburst-fakseja kuin Engineered Explosives??). Noh, Wastelandia perään ja Gideon ajaa. Harri touhuilee jotain, mun vuorolla Gideon tais ajaa uudestaan ja Phlage ampua kolmea päähän. Harri vetää Lion’s Eye Diamondista Echo of Eonsin ja nostetaan uudet hanskat. Tais olla samalla vuorolla kun vielä viuhuttiin uudestaan LED, Gamble, Dark Ritual ja Yawgmoth’s Willillä Gambleen discardattua Peer into the Abyssia, joka vie hänet viidestä lifesta kahteen. 44 korttia ja yks pöydässä oleva mana Prismistä ei kuitenkaan tuo voittoa samantien (en tiedä vaikuttaako Willin exile-efekti kuinka paljon). Pöytään pelataan Chrome Mox, johon imprintataan Abrupt Decay (tästä oletan että jokin muukin vastaus Gideoniin löytyy kädestä), josta pelatan Fastbond, josta pelataan sininen ländi ja elämäpisteidein pudottua yhteen castataan Chain of Vaporia Gideoniin. Cleanupissa laitetaan joku 30+ korttia exileen. Mulla olis kädessä Gideonin ohella useampikin hyvä pelaus, mutta mana riittäisi tällä vuorolla vain yhteen niistä. Ajattelen, että FoW ei ainakaan auta yhdessä elämäpisteessä. Tarjoan letaalia Chandra, Pyromasteria, johon tarjotaan pakon sanelemana Pact of Negationia, jota Harri makselee seuraavan vuoronsa käyttämällä upkeepillä kaikki manat Mana Confluencea lukuunottamatta, ja pelaa Karakaksen. Seuraavalla vuorolla pääsen kuudenteen manaan, ja saan tarjottua sekä Dovin, Hand of Controlia että Gideonia, jotka resolvaavat. Harri jatkaa vielä peliä sumuttamalla The One Ringillä, jolla ei kuitenkaan parane nostella kortteja. Haen Expedition Mapilla Wastelandin ja rikon Karakaksen. Pelaan Magus of the Moonin, jonka Harri poistaa Collective Brutalitylla, pelaa keskikokoisen Tendrils of Agonyn vitosen stormilla ostaakseen aikaa, mutta ei onnistu kääntämään ostettua aikaa lukkopalojen ohi voitokseen.
G2 Harri pelaa kakkosvuoron Squandered Resourcesin, ja itse pelaan Soul-Guide Lanternin seuraksi Wall of Omensin etsiessäni kolmatta ländiä. Noh, sieltähän tulee upkeepin Enlightened Tutor ja pelkäämäni Oath of Druids. Noh, hätä ei ole tämän näköinen, mulla on Fury ja keskinkertainen punainen kortti, pitchcastaan Furyn poistaakseni oman seinäni. Huono diili, mutta Harrikin uhrasi juuri ländin saadakseen Oathin pöytään. Huh, ongelma selätetty. Lisäksi Harri missasi land dropin, ja saan itse pelattua Moonin pöytään, myös seuraavan vuoron Chandra, Pyromaster on jo odottelemassa voittokeinoksi alkamista. Noh, mullahan sattuu olemaan kädessä sekä Blood Moon että Magus of the Moon, kumpis näistä pitikään pelata…? Kai mä ton Maguksen nyt pelaan ku se on itekki kello, joinks. EIKU HUPS, OATH TRIGGER. Noh, ainakin mulla on tää Lantern-estämässä grave-metkut. Harrin pakan ainoa creature, Atraxa, Grand Unifier, vaan sattuu olemaan dekin n. 10. viimeinen kortti. Harri jättää tarkoituksella valitsematta Atraxa-triggeristä useita korttityyppejä dekkaantumisriskin pienentämiseksi. Harri ei oikein pysty tekemään muuta kuin odottamaan seuraavaan vuoroonsa, että Atraxa voi aloittaa kolmen vuoron ajonsa. Pelaan Chandraa ja The Wandering Emperoria tiskiin, jotka eivät onnistu ratkaisemaan tilannetta. Lopulta pudottuani neljään kaivan vastausta vähän liian ahneesti, ja crackaan mun Soul-Guide Lanternin kortiksi (unohdin että Past in Flames oli nähty menevän gravelle Oathista ja olisi kolmannen ländin ja Squandered Resourcesin kanssa sellaisenaan tappo). Lopulta mulla olisi kaksikin vastausta Atraxaan, Gideon of the Trials sekä, Karakas jos hankkiudun eroon mun Magus of the Moonista (esim. ajo ja Wandering Emperor -2), mutta kun kerran annoin avaimet Past in Flames -voittoon niin ihan sama. Voi jösses mitä turttailua.
G3 Pelaan ykkösvuoron Chrome Moxin valkoisella ja Sandstone Needlen täpissä. Harri avaa Ponderilla. Endillä castaan Enlightened Tutorin ja haen Trinispheren, jonka droppaan pöytään seuraavalla vuorollani. Olispa vielä voittokeino. Surveillaan Harrin endissä kätevästi pönttöön Phlagen, mutta Harri pelaa seuraavalla kolmen manan Soul-Guide Lanternin ja heihei Phlage. Mä keskityn tekeen landdroppeja ja odottelemaan kohteita Prismatic Endingille ja Lightning Boltille, Harri pelaa kolmen manan Fastbondin eikä pelaa ekstraländejä. Noh, laitetaan P. Ending varulta siihen. Hetkeen ei tapahdu mitään, kunnes pääsen toistamiseen tälle päivää Reprievettämään Gifts Ungiveniä, joka palaa pian stäkkiin ja hakee Peer into the Abyssin, Teferi, Time Ravelerin, The One Ringin sekä Sevinne’s Reclamationin, joista pönttöön toimitan valkoiset spellit. Löydän viimein kaasua, ja saan pöytään sekä Chandra, Torch of Defiancen että Blood Moonin. Harri pelaa The One Ringin ja nostelee korttia. Peli käytännössä ratkeaa Ravages of Wariin, sillä Chandra ja Ring kurmoottavat Harria samalla kun Trinisphere varmistaa ettei mitään oikein tapahdu vastapuolella pöytää – etenkin kun Ravagesin jälkeisellä vuorolla missataan landdrop. Peli päättyy kolmannella lisävuorolla.
2-1, 5-1-1 eli swissin seitsemäs.
Neljännesfinaali, Henri Nuuttila, GWr Midrange
https://moxfield.com/decks/-ojzjsjPKkm3g1XXylxOUQ
Päivän huonoimmat pelit säästettiin loppuun. Henrin kanssa on tavattu usein turnauksissa vuosien mittaan, ja jonkin verran vaihdettu ajatuksia molempien tahoillaan pelaamista strategioista, kuten modernin Grishoalbrandista (RIP SSG) ja Gr rampista haikussa. En ole nähnyt mitä Henkka tänään pilotoi, mutta oletan, että jotain missä on manatonttuja.
G1 Oletus osoittautuu heti oikeaksi. Henkka pelaa t1 manatonttu, josta jatkaa t2 Formidable Speaker, t3 Seasoned Dungeoneer, t4 Ouroboroid + jotain, ja vaikka suunitelma on stabiloida Ensnaring Bridgellä vastustajan vuorolle 5, ei se auta kun Trap on postissa ja kaks pikkukavua näyttäis lyövän sen ali kumminkin.
G2 pelaan T1 Urza’s Saga ja T2 Magus of the Moon. Henrin ainoiksi spelleiksi jäävät ykkösvuoron Utopia Sprawl (punaisella) ja kakkosvuoron Elves of the Deep Shadow, ja Constructit vyöryvät yli, samalla kun käteen jäi kuulema ainakin neljä tuplavihreää spelliä.
G3 muistuttaa ykköspeliä, eikä tarvittavaa sweeppiä, lukkoa tai yksittäisten interaktioiden määrää ole näyttää. Opin myös Henrin huomautuksesta, että edellisenä iltana dekkiin heittämäni Tweeze, jota yritin castata ensimmäistä kertaa päivän aikana, maksaakin kolme manaa, eikä kaksi – kuten luulin – eli on oikeastaan ihan paska rässi.
1-2
Noh, tulipahan pelattua laatu-Magicia päivän mittaan ja ehdinpähän vielä tanssimaan kansantansseja kavereiden kemuihin, kun ei tarvinnut hitsata tämän pidemmälle.
Epilogi
En muista hetkeen pelanneeni näin huonosti isommissa turnauksissa. Tai siis, useimmat matsit varmaan pelasin ihan hyvin, mutta varsinkin nuo swissin vikan matsin ilmiselvät punttaukset olivat omaa luokkaansa. Keskeisiä tekijöitä mokailuun olivat todennäköisesti uudehko dekki, joista osaa korteista castasin päivän aikana ekaa kertaa ikinä. Se, ettei ihan muista mitä kaikki omatkaan kortit tekevät lisää taatusti turnauksen kognitiivista kuormitusta, joka saattaa päivän lopulla alkaa näkyä. Toisaalta valkoiseen tai punaiseen nojaavat kontrollistrategiat eivät olleet entuudestaan erityisen tuttuja muidenkaan formaattien puolelta. Tiedän myös nukkuneeni kaksi turnausta edeltävää yötä vain n. 6 h yössä normaalin 7-9 sijaan, mikä saattoi osaltaan kostautua.
Onneksi dekin pelaaminen ei sinänsä ole komplekseimmasta päästä. Tutoreita on vähänlaisesti, ja niillä haetaan yleensä kombojen rakentelemisen sijaan pöytätilanteeseen yksinkertaisesti sopiva kortti, ja cantripit nostavat suoraan kortteja niiden järjestelemisen sijaan. Eniten taktikointia vaatii mulligointi ja omien voimakkaiden korttien sekvenssaaminen suhteessa vastustajan näkyviin ja oletettuihin pelauksiin, sekä mm. planeswalkereiden moodivalinnat ja suojaaminen tai uhraaminen.
Kaikesta huolimatta dekkiä oli kuitenkin oikein mukava pelata ja matsit viimeistä lukuunottamatta olivat pääosin todella kiinnostavia. Top8:ttaminen testausvaiheessa olevalla RW Wildfirellä melko vakiintuneen ja ylivoimaisena pitämäni Landfallin sijaan herättää erityisen paljon tyytyväisyyttä ja luottoa kykyihini pilottina ja dekinrakentajana, sekä kannustaa seuraamaan omia impulsseja ja kokeilunhalua optimoinnin sijaan.
Palkinnot olivat tällä kertaa pettymys: osallistumismaksun verran rahaa ja pelimatto. Olen tottunut aiemmissa Kettu-turnauksissa (mm. syksyn Havoc & Legacy Nationals) siihen, että top8 jää rahallisesti selvästi plussalle. Ilmeisesti enempään ei tällä kertaa ollut varaa, koska osuus tilavuokrasta oli liian monta euroa ja osallistujamäärä uumoiltua alhaisempi. Vetiköhän Nopat ja Taktiikka vähän turhan paljon välistä? Kaikki kunnioitus Team Ketulle hyvästä yrityksestä, mutta tämänkertainen kustannus- ja palkintorakenne vaikuttaa kestämättömältä osallistujatyytyväisyyden kannalta. Ehkä Helsingin keskustassa ei vaan kannata järkkää mitään? Liityin vastikään Team Kettu ry:n hallitukseen varajäseneksi, pitää yrittää itsekin vaikuttaa näihin asioihin.
Dekin kehnoimmat kortit turnauksessa:
Tweeze. Onneksi tää kortti ja väärin muistamani mana cost ei varsinaisesti ratkaissut mitään päivän aikana. Tää siis tuli mulla ehkä viikkoa ennen turnausta vastaan jossain Scryfall-haussa varmaan joittenkin 1R-lappujen välissä, ja jotenkin katoin ristiin että tääkin olis ollut kahden manan vehje. Kyllä sitä nyt ennenkin on tullut luettua kortteja väärin mutta harvemmin mitään menee dekkiin niin, että mana cost on luettu väärin.
Grim Monolith. Vaikka nopee Wildfire/BoX Monolithista houkutteleekin dekin linjoja visioidessa, yllättävän usein sitä peleissä vaan toivoi että tää olis ennemminkin ollut kahden manan joka vuoro yhtä manaa tuottava manakivi.
Ensnaring Bridge. Vaikka teoriassa turnauksen aikana olisi ollut monia tilanteita, jossa tätä olisi voinut kaivata, niin niinä kertoina kun se käteen tuli, en ehtinyt tarpeeksi alhaisiin käsikortteihin estääkseni vastustajien kriittisiä ajoja, tai sitten vastustaja ei juurikaan pelannut kretuja ja tää piti jättää pelaamatta tai lootata pois että omat Construct-tokenit tms. voi ajaa.
Dekin parhaimmat kortit turnauksessa:
Chandra, Pyromaster. Tripla-Wildfire, jiihuu! Tää on hieno rässi, ykkösmoodi on yllättävän monikäyttöinen ja kakkosmoodi helppoa valueta. Hienoa on, että aloituslojaltit on kohtuullisen korkeat (4) siihen nähden, etteivät kaksi perusmoodia miinusta niitä ollenkaan.
Ajani Vengeant. Kaikki moodit tukee upeasti dekin strategiaa. Ykkösmoodi laittaa jarrua vuoroin ländeille ja kretuille, ja pitää tarvittaessa esim. The One Ringin aisoissa. “Helix” vastaa kretuihin ja planeswalkereihin sekä antaa aggressivisissa matseissa tärkeitä elämäpisteitä. Vika moodi uhkaa yksipuolista Armageddonia, mikä on kaksipuolisenakin osa dekin strategiaa.
Gideon of the Trials. Huikee lappu, pelasin ekaa kertaa ikinä, sain hatuun n. 13 h ennen turnauksen alkua (Kiitos Aleksi Kaitila). Gideon neutraloi vastustajan uhkia ja houkuttelee meneen leveeks päin Wratheja. Tää estää emblemillään stormia, doomsdayta ja muita viuhumasta. Sit tää toimii semi nopeanakin voittokeinona kun sen aika on.
Monumental Henge. Pääsin aktivoimaan tätä ehkä kahdessa pelissä päivän aikana. Jokainen aktivaatio osui hyödylliseen korttiin, ja voitin kaikki pelit joissa Hengeä aktivoitiin.
Unexpectedly Absent. Joustava, monikäyttöinen, yllättävä. Responssina shuffleen pääsee eroon kohteesta pysyvämmin, kun taas välillä toimii Time Walkina kun laittaa vastustajan nostamaan jotain turhaa uudestaan.
Kiitos Team Kettu, tuomarit ja striimitiimi, kiitos kanssapelaajat ja Suomen haikku-yhteisö! Tästä on hyvä jatkaa.
Leave a Reply